lauantai 12. marraskuuta 2016

Mietteitä vanhustenhoidosta Kiteellä

Minulle läheinen henkilö asuu nykyisin uudessa tehostetun palveluasumisen hoitopaikassa.
Hoitopaikka on tehty osittain vanhaan toimistorakennukseen. Vanhoihin kuoriin laitettiin uudet sisukset. 
Olisikohan kokonaan uuden vanhainkodin rakentaminen tullut kalliimmaksi kuin tuollainen muutostyö? Arvelen, että kuntapäättäjiä vietiin taas kuin litran mittaa, kun asian valmistellut, huonon matikkapään omannut virkamies löi rätingit pöytään ja opasti, että vanhuksille välttää kodiksi ja elämän loppumetreille halpa ”toimistokin”.
Raha puhui ja päätti.
Arvaan, että jossain vaiheessa kustannusarvio paukkui ja tiskiin tarvittiin vielä milli tai kaksi lisää valtakunnan valuuttaa. Tämän arvauksen saa toki ampua alas!

Kun menin ensimmäistä kertaa tuohon hoitopaikkaan, minusta tuntui, että se on suljettu laitos.
Lukittuja väliovia käytävien päissä ja yhteisenä tilana entinen kolea aula.
Ajattelin, että onkohan tämä paikka sopiva esim. muistisairaille, joille kodinomaisuus on tärkeää. Tässä sokkelossa he ovat varmastikin jatkuvasti eksyksissä ja haahuilevat epämääräisesti ja varmastikin turvattomuutta tuntien. Liikuntarajoitteisille varsinkin yhteiset tilat vaikuttivat olevan ahtaat ja epäkäytännölliset.

Kun tutustuin taloon tarkemmin, saatoin jatkaa hämmästelyä.
Asukkaiden huoneita on yhteensä viiden käytävän varrella ja vieläpä kahdessa kerroksessa.
Minulle kerrottiin, että alakerran asukkaat
kuskataan ruokailemaan ylempään kerrokseen, jossa on ruokala. Ajattelin, että eihän se kauan kestä, kun porukka lastataan hissiin ja hurautetaan ylös.
Kurkistin sitten sisälle hissiin. Pieni. Erittäin pieni. Siihen sopii kerrallaan yksi pyörätuoli avustajan kanssa!
Mahtoikohan kukaan kuntapäättäjä, arkkitehti tai insinööri laskea, kuinka paljon päivittäistä työaikaa hoitajilla kuluu tuohon ylös ja alas kuskaamiseen tuollaisella hissillä? Kuusi matkaa jokaiselle alakerran asukkaalle. Se on todella paljon pois jostain muusta.

Jos asukashuoneet olisivat yhdessä kerroksessa, käytävät ikäänkuin yhden ison tilan ympärillä ilman lukittuja väliovia, niin moni asia olisi varmastikin helpompaa.

Vierailen talossa vähintään kerran viikossa useamman tunnin ajan kerrallaan. Läheiseni lisäksi keskustelen aina monien muidenkin, jo tuttaviksi tulleiden asukkaiden ja heidän omaistensa kanssa.

Olen huomannut, että hoitopaikassa pidetään asukkaista hyvää huolta. He ovat hyvin perushoidettuja. Henkilökunta on ammattitaitoista. He ovat aina ystävällisiä ja yhteistyöhaluisia meitä omaisia kohtaan. Olihan siellä joskus se poikkeuskin, joka vahvisti säännön.

Kun olen seuraillut talon tapahtumia läheltä, niin olen tehnyt erinäisiä huomioita.

Talossa on huonokuntoisia, ikääntyneitä asukkaita yhteensä yli 30 tai voi olla lähemmäs 40. Jonkun verran heistä lienee sängyssä hoidettavia. Useimpia työnnellään pyörätuoleilla, jotkut liikkuvat rollaattoreilla tai kävelevät huonosti. Vaikuttaisi siltä, että enemmistö asukkaista on muistisairaita, joidenkin dementia on ilmeisesti edennyt jo hyvin pitkälle. Asukkaiden perushoito vie paljon aikaa, eikä se ole helppoa ja kevyttä hommaa.

Olen saanut kuulla, että hoitopaikassa on yövuorossa vain yksi hoitaja!
Miten se voi olla mahdollista?
Onko se riittävä määrä?
Onko asukasturvallisuus riittävä?
Entäs tämän ainoan hoitajan työturvallisuus?
Muistisairaat voivat olla aggressivisia.
Tiedän vakavia tapauksia monista eri hoitopaikoista. Muistisairas tarttui yht'äkkiä hoitajaa kiinni ryntäistä. Eräs hyökkäsi toisen potilaan kimppuun. Eräs karkasi. Eräs on kaatunut varmaankin yli 10 kertaa. Eräs heilui kepin kans ja kiroili. Eräs meni toiseen huoneeseen räyhäämään jne. jne. On varmasti pelottavaa sekä sille ainoalle hoitajalle että toisille asukkaille, kun tällaista tapahtuu yöllä. Ja sitä tapahtuu paljon.

On täysin mahdollista, että yöllä kaksi talon asukasta saa yhtä aikaa henkeä uhkaavan sairauskohtauksen ja toinen menehtyy, kun hoitaja ei pystynyt auttamaan molempia. Toinen asukas voi olla tukehtumaisillaan ensimmäisen kerroksen perimmäisessä huoneessa ja toista pitäisi elvyttää toisen kerroksen viimeisessä huoneessa.
Tilanne on hoitajan kannalta hirvittävä, kun joutuu päättämään, kumpaa yrittää pelastaa. Ambulanssin paikalle tuleminen kestää jokatapauksessa vähintään vartin, pahimmillaan jopa tunnin, joten tällaisessa tapauksessa se ei kerkeäisi avuksi.

Ehkä hoitajan elämä menee piloille loppuelämäksi tuon trauman vuoksi. Hän tarvitsee terapiaa, ei pysty menemään enää koskaan töihin, talous ehkä romahtaa, joutuu ehkä lopulta eläkkeelle.
Kuntapäättäjät pilasivat hänen elämänsä pakottamalla hänet päättämään ihmisen elämästä ja kuolemasta. Tämä uhkakuva on todellinen joka yö, sillä asukkaat ovat iäkkäitä ja vakavasti monisairaita.

Päättäjien pitäisi miettiä tuollaista uhkakuvaa joka kerta, kun heillä on valtaa päättää, mihin kaupungin verovaroja ja muita tuloja ovat laittamassa. Ihmisen hengellä ei pitäisi olla hintalappua, mutta puolustuskyvyttömille sairaille se laitetaan joka vuosi kaupungin talousarviota tehtäessä.
Kun ajattelen asiaa todella raadollisesti, niin sehän on kaupungille pelkkää säästöä, kun mahdollisimman moni kalliiksituleva vanhus kuolee mahdollisimman nopeasti laitokseen jouduttuaan.

Lehdistä saa jatkuvasti lukea, että Kiteen kaupungilla menee taloudellisesti erittäin hyvin.
Se harkitsee tuloveroprosentin alentamista jo toisena vuonna peräkkäin. Kaupunginjohtajan mukaan siitä tulee merkittävä myönteinen imagohyöty.
Voi tziizus ja maria kans!
Minusta paras imagohyöty tulisi siitä, että kaupunki hoitaisi kunnolla sairaansa ja vanhuksensa. Että esim. hoitajia olisi riittävästi.
Tuskin muutaman hoitajan palkkaaminen kaataisi kaupungin erinomaisessa kunnossa olevaa taloutta, mutta se voisi pelastaa ihmishenkiä ja tuoda turvaa ja monenlaista hyvää heikoimmassa asemassa oleville.

Kun nyt tulin aloittaneeksi tämän kirjoittamisen, niin laitanpa tähän muutaman kysymyksen, jotka koskettavat kiteeläistä vanhustenhoitoa yleisesti. Tuskin niihin kukaan vastaa, mutta olen ainakin yrittänyt herättää keskustelua.

Minkälaista virkistystoimintaa ja kuntoutusta kaupunki järjestää hoitopaikkojen asukkaille?
Arvaan, ettei juuri minkäänlaista. Nyt hoidettavat joutuvat olemaan liian pitkiä aikoja yksin huoneissaan ilman virikkeitä ja virkistystä. Muistisairailla on tietysti se onni, etteivät he kärsi omasta tilastaan.
Kuinka usein sellaisia henkilöitä käytetään ulkona, jotka kävelevät itse tai joita voisi työntää pyörätuolissa?
Tiedätkö, että omaiset ostavat ulkopuolisilta palveluntarjoajilta kävelytystä läheisilleen? Eräs rouva kertoi joku aika sitten, että puolen tunnin kävelytys maksaa 50 euroa. Hänellä on varaa ostaa sitä 2 krt/vk.
Järjestän niin, että iso lauma sukulaisiani äänestää sitä poliitikkoa, joka laittaa tämän ulkoiluasian kuntoon kaikissa Kiteen hoitopaikoissa. Tai edes yhdessä! Sinällään suorastaan koomista, että joutuisi uhraamaan äänensä siihen, että vanhus saisi käydä ulkona.

Miten Kiteen kaupungin eri hoitoyksiköissä toteutuu hoitajamitoitus?
Lasketaanko hoitajamitoitukseen myös harjoitteluaan suorittavat opiskelijat, pyykinpesusta, siivoamisesta ja talonmiehen tehtävistä huolehtivat henkilöt, että vähimmäisvaatimukset täyttyvät?

Jos joku työntekijä sairastuu, palkataanko sijaisia?
Kesälahden hoitopaikoissa on asukkaina useita "perinteisesti ajateltuna" kiteeläisiä. Olisi tietysti suotavaa, että Kiteellä olisi riittävästi hoitopaikkoja, että omaisen luona olisi mahdollista vierailla helpommin ja useammin, eikä matkoista syntyisi kohtuuttomia kustannuksia. Kun joutuu matkustamaan n. 100 km, että pääsee käymään omaisen tai läheisen luona, niin se on aivan liian paljon. Ei tarvitse ihmetellä, että monien luona ei käy ikinä ketään. Olisiko se sinusta mukavaa?


Kiinnostaisi myös tietää, miten saattohoito on järjestetty eri hoitopaikoissa. Pääseekö kuoleva omaan huoneeseen, ettei samassa huoneessa ole toisia asukkaita? Mihin vainaja laitetaan siksi aikaa, kunnes hänet haetaan pois esim. vasta seuraavana päivänä. Kuka toteaa kuoleman, jos on yö ja työvuorossa on esim. lähihoitaja tai kenties sairaanhoidon opiskelija?

Onko kaupunki tehnyt jonkunlaisen vanhusstrategian eli miettinyt miten kiteeläiset vanhukset hoidetaan esim. 10 vuoden päästä, kun tehostettua palveluasumista tarvitsevia vanhuksia on vähintäänkin tuplasti enemmän? Kaikkia ei voi hoitaa kotona. Jo nyt kotihoito takkuaa, eikä hoitaja kerkeä olemaan asiakkaan luona kuin muutaman minuutin.

Tällaisia asioita ja kysymyksiä on pyörähdellyt päässäni viime kuukausina. Kaupunki työnantajana ja viime kädessä poliittiset päättäjät ovat oikeita henkilöitä antamaan vastauksia näihin kysymyksiini. En pistäisi pahakseni, jos se olisi Perusturvalautakunta, joka antaisi niitä vastauksia.
En kaipaa mitään puoluepoliittista jargonia ja luetteloita hyvistä aikomuksista, vaan oikeaa tietoa ja tehtyjä päätöksiä, jotka on luettavissa kaupungin asiakirjoista.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä kirjoittajan kanssa, olis kirveellä ja sahalla töitä näin vertauskuvannollisesti.

Anonyymi kirjoitti...

Tartuit oikeaan asiaan. Veroprosentin laskemisella ei todellakaan kannata kerskailla, jos rahaa ei riitä heikoimmista huolehtimiseen. Jokainen meistä on ihmisenä samanarvoinen, vaikka ei enää sitä veroprosenttia pystyisi alentamaan. Jokainen meistä on aikanaan osansa tehnyt. Päättäjien on hyvä muistaa, että terveenä harva täältä pois pääsee. Tulee aika, jolloin tarvitsemme inhimillistä, hyvää hoitoa.