Kitee ja hyvä vanhuus

Syksyllä 2015 kirjoitin allaolevan mielipidekirjoituksen, lähetin sen paikkakunnalla ilmestyvään lehteen ja pyysin julkaisemaan joko kokonaan tai osittain.

Ei julkaistu. Ei sanaakaan, vaikka ilmoitin nimenikin. Samanvärisen jäsenkirjan omaavat toimittajat pitävät huolen, ettei "omia" poliitikoita ja virkamiehia  moitita, eikä heille esitetä ikäviä kysymyksiä.

 

  Kitee ja hyvä vanhuus 

 Uusi vanhuspalvelulaki tuli voimaan kesällä 2013 ja viimeisimmät pykälät vuoden 2015 alussa. Lain tarkoitus on turvata kaikille hyvä vanhuus. Lain vaatimusten toteuttaminen on kuntien vastuulla. Kunnan on toteutettava iäkkään henkilön arvokasta elämää tukeva pitkäaikainen hoito ja huolenpito. Palvelut on sovitettava sisällöltään ja määrältään vastaamaan iäkkään henkilön kulloisiakin palveluntarpeita ja ne on saatava yhdenvertaisesti.
Ei ole lainmukaista, että suurinpiirtein ”samantasoisesti” toimintakyvyttömistä toinen saa hoitopaikan ja toinen ei. Tämän voi tietenkin helposti kiertää määrittelemällä jokainen omaan ”luokkaansa”.

YLE:n Vanhusvahti kysyi keväällä: ”Minkä verran kunnassa on tehostettua palveluasumista ikäihmisille?”

Kiteen kaupunki vastasi: ”Riittävästi”

Kukahan tämän vastauksen on oikein antanut ja miksi on vastattu aikatavalla valheellisesti? Kun eräältä toimenhaltijalta kysyttiin, kuinka monta ihmistä on jonossa odottamassa pääsyä tehostettuun palveluasumiseen, niin ääneenlausuttu luku oli 20.

Jos tehostettua palveluasumista olisi riittävästi, kaikki paikan ehdottomasti tarvitsevat saisivat sen, eikä jonoja olisi. Palveluasumisen hoitopaikat ovat nykyisin lähinnä lyhyeksi jäävää saattohoitoa varten, koska niihin ei pääse ennenkuin toinen jalka on jo haudassa tai viimeinenkin tuikku päästä on sammumaisillaan.

Kotona asuva sairas saattaa olla aggressiivinen. Hän voi osoittaa hoitajaansa ja muita omaisia kohtaan jokapäiväistä psyykkistä ja joskus fyysistäkin väkivaltaa. Hän saattaa potkia, töniä, haukkua ja huutaa törkeyksiä. Useammasta suusta on saanut kuulla kommentteja ja neuvoja, että tuollainen kuuluu sairauteen, vaihtakaa puheenaihetta, menkää karkuun, älkää välittäkö, antakaa rauhoittavaa lääkettä, laittakaa ovet lukkoon.

Tilanteiden mennessä mahdottomiksi lääkäri saattaa lisätä/vaihtaa lääkkeitä, jolloin sairas
enimmäkseen nukkuu. Mielestäni silloin on kyseessä kemialliset magneettiliivit.
Tällaiset aggressiviset ja karkailevat henkilöt kuuluvat ammattihenkilöiden hoidettaviksi, eivätkä enää kotiin.

Aina omaisten kertomuksia ei edes uskota näistä kotona tapahtuvista vaaratilanteista, joten hoitopaikkaa ei tarvitse antaa, kun niitä ei ole. Ja se on kaikkien tiedossa!
Monet vaikeasti sairaat asuvat yksin. Joku hoitaja saattaa käydä pyörähtämässä pari kertaa päivässä. Eihän siinä kerkeä muuta kuin laittamaan lääkkeitä tyrkylle ja viskaamaan jääkaapista roskiin pilaantuneet ruuat ja laittamaan uudet tilalle, joita sairas ei muista syödä. Noh, laihtuu, kuivuu ja kuolee pois. Ei tarvitse enää hoitopaikkaa.

Kaupunki tarjoaa kodinhoitajien palveluja ja se on hyvä, mutta ei sekään sovi kaikkiin tapauksiin. Eräälle syrjäkylän huonokuntoiselle vanhukselle tarjottiin useaan otteeseen, että kodinhoitaja voi käydä häntä avustamassa vaikka 3-4 kertaa päivässä. Omaiset ihmettelivät, että miten se olisi käytännössä mahdollista, kun jo matkoihin kuluisi monta tuntia päivässä. Siihen oli tullut vastaukseksi mm., että siitä teidän ei tarvitse huolehtia, se on kaupungin resurssointikysymys.

Kysyn suoraan: onko kaupungilla resursseja järjestää kotihoidon palveluja useamman kerran päivässä kauaksi keskustasta?

Tiedän tapauksia, joissa viikon odotetuimpia päiviä ovat keskiviikko ja lauantai. Silloin Koti-Karjalasta näkee kuolleet ja sen kiitelläänkö ilmoituksissa jotain hoitopaikkaa. Sehän tietäisi sitä, että on vapautunut hoitopaikka ja joku onnekas sen saa ...

  Tänä vuonna paikallislehdestä on saanut lukea useita kertoja, kuinka Kiteen kaupungin talous alkaa olla hyvässä kunnossa ja veroprosenttiakin lasketaan.
Pitääkö paikkansa, että kaupunki ei enää osta uusia hoitopaikkoja yksityisiltä palvelujentarjoajilta? Revitäänkö nyt säästöjä hoitopaikan tarvitsevien sairaiden vanhusten selkänahasta?

Vanhuspalvelunlain mukainen vanhustenhoidon järjestäminen on viimekädessä poliitikoiden vastuulla. He määräävät, mihin kaupungin rahat kohdistetaan.
Jokaisen poliitikon kannattaa muistaa, että hänkin vanhenee, ehkä sairastuu, ehkä toimintakyky heikkenee, ehkä menee muisti!
Olisiko mukavaa, että silloin olisi tarjolla riittävästi hoitoa, hoivaa ja hoitopaikkoja? Nyt ei ole, vaikka joku kaupungin viranhaltija on vastannut, että niitä on riittävästi.