Kiitos röntgenhoitajille! |
Ensiksi kävimme röntgenissä,
jossa potilaasta huolehti erittäin avuliaat ja
ystävälliset röntgenhoitajat. Vaikka toimenpide oli hankalasti
toteutettavissa, se onnistui oikein hyvin.
Tein kuitenkin havainnon, että röntgeniin ei ollut odottamassa yhtään asiakasta. Ei tietenkään, koska lääkärit eivät lähetä ihmisiä röntgeniin. Syynkin siihen arvaan. Ei ole lääkäreitä, jotka ottaisivat sairaita vastaan ja kirjoittaisivat kuvauslähetteitä.
Arvelen,
että monta tarpeellista kuvausta jää ottamatta, josta seuraa ehkä
monta tarpeetonta kuolemaa. Kuolleet eivät tee muistutuksia, eivätkä
myöskään heidän surunmurtamat omaisensa. Toki sairastavainen
kansalainen olisi voinut kuolla, vaikka kuvat olisi otettukin. Syy
siihen olisi saattanut olla vaikkapa se, että ei olisi ollut lääkäreitä,
jotka olisivat katsoneet niitä kuvia ja tarvittaessa lähettäneet
hänet erikoissairaanhoitoon erikoishoitoa saamaan.
Ruuhkien syy |
Minkäänlaista
hoitoketjua ei pääse muodostumaan, jos oireinen yksilö ei saa
yhteyttä puhelimella terveyskeskukseen, että voisi selittää
oireensa vastaanottoyksilölle. Nykyisin ei ymmärtääkseni anneta
aikoja tiskiltä, vaan on mentävä kammarin ulkopuolelle
soittamaan ja puhelujonon jatkoksi.
Röntgenistä
matkamme jatkui päivystysaulaan. Kaikki tuolit olivat täynnä
sairaita odottamassa lääkärille pääsemistä. Mielessä pyörähti
ajatus, että tässä saattaa mennä koko päivä. Minun potilaani
oli pyörätuolissa ja oli hyvin levoton, koska oli pahasti kipeä.
Ilmoittautuessa kysyin, olisiko hänen mahdollista päästä sänkyyn.
Kaikki
sänkypaikat olivat täynnä, mutta luvattiin, että hän pääsee
sänkyyn, kun seuraava paikka vapautuu. Hoitajat miettivät ensin
vaihtoehtoa, että jos jostain talon kammareista löytyisi sänky,
niin hänet voitaisi laittaa pesuhuoneeseen tai käytävälle.
Olin
aika ihmeissäni. Sairaalassa ei ole sänkyjä! Onko pesuhuone sopiva
'säilytyspaikka' levottomalle sairaalle, kun hän odottelee
lääkärille pääsemistä mahdollisesti tuntikausia?
Päästiin kuitenkin nopeasti tarkkailuhuoneeseen. Kiitos siitä!
Verhon takana oli vanhus sydänoireidensa vuoksi. Oman arvionsa mukaan hän sai siihen lääkettä vasta kolmen tunnin odottelun jälkeen. Odottavan aika on pitkä varsinkin silloin, kun ikää on 95 vuotta ja sydän pamppailee miten sattuu. Saattoi siinä papparaisella käydä mielessä, että jatkosodan taistelusta Tali-Ihantalassa selvisi helpommin hengissä kuin tässä puulaakissa.
Eräässä
potilaskarsinassa verhojen sisällä oli kaksi sänkyä ihan kiinni
toisissaan. Yksityisyys ei liene ollut kovinkaan kummoisella tasolla.
Toinen oletti olevansa Raakkelin talossa omassa huoneessaan ja
jutteli ilmeisen normaaliin tapaansa asioista, mitä sattui
muistamaan just sillä hetkellä.
Lääkäri
tuli minun potilaani luo jo tunnin kuluttua. Kiitos siitä! Hän kertoi
diagnoosin kuvien perusteella ja saimme lähteä pois.
Käytävälle
tullessamme huomasin, että joka paikka oli edelleenkin ihan täynnä
sairaita. Muutama naama oli vaihtunut. Käytävällä oli potilas
sängyssä. Vauva huusi äitinsä sylissä. Vanha mummeli istui
nuokkuen pyörätuolissa tippaletku kämmenessään. Joku pärskyi ja
köhi. Joku näytti kuumeiselta, kun naama hehkui punaisena.
Taksia
odotellessamme joku ihan vieras nainen tuli luokseni. Juteltiin ensin
säästä. Sitten hän alkoi avautumaan. Hänen poikansa oli tehnyt
itsemurhan pari päivää aiemmin. Yritin lohduttaa parhaani mukaan.
Hän kertoi odottaneensa lääkärille pääsemistä jo pari tuntia.
Minusta se oli väärin. Yskäiset joutavat odottelemaan, mutta tämän
äidin hätä ja ahdistus oli niin valtavaa, että hänet olisi
pitänyt huomioida paremmin. Onneksi ei sentään oltu laitettu
pesuhuoneeseen odottelemaan. Karu meininki joka tapauksessa.
Saattoi olla, että ne, jotka olivat tulleet viimeisinä odottamaan, joutuivat odottamaan iltaan asti. Tai tarkemmin ajateltuna kellon lyödessä 16 ovet sulkeutuvat. Ehkä jono laitetaan silloin poikki ja loput menemään Tikkamäelle. En tiedä, kun en ole tarvinnut käyttää talon palveluja.
Olin kuulevinani tarkkailussa ollessani, että päivystämään olisi voinut tulla ”ylimääräinen” lääkäri, mutta hänelle ei ollut vastaanottohuonetta. Hienoo! Kohtalaisen uusi rakennus on hiton suuri lopotti, jossa on pikaisen arvioni mukaan tsiljoona huonetta, mutta sieltä ei löydy yhtä sellaista huonetta, jossa lääkäri olisi voinut pitää vastaanottoa ja lyhentää jonoa.
Päivystysaulassa
katseeni kiinnittyi siihen, että huone oli suoraan leveiden
ulko-ovien edessä. Aina kun ovet avautuivat, sisälle hönkäisi iso
satsi ulkoilmaa. Talvisaikaan se oli tietenkin jäätävän kylmää,
ei sitä eteisen tuulikaappi kerennyt lämmittämään. Mahtaa
odottaessa tulla vilu esim. kuumesairaille, jotka joutuvat
istuskelemaan siinä tuntikausia. Olisi tuo odotustila saanut
olla ainakin kolme kertaa isompi. Arkkitehti on ollut tosi viksu ja
perslautakunta vielä viksumpi, kun on hyväksynyt piirustuksiin tuollaisen pöksän.
En
minäkään niistä ymmärrä, mutta en ole tunkemassakaan itseäni
sellaisiin tehtäviin, joita en osaa. Minä osaan vain haukkua
kaikkea tämän blogin välityksellä niin kuin minulle lautakunnasta
kerrottiin. Lienen joku kapinen ja sekarotuinen pystykoira, joka
räksyttää seisontahaukkua aamusta yömyöhään. Siinä olenkin
hyvä ja jonkunlainen kaato saattaa seurata nopeastikin. Ainakin jo
ennen kuin Karjalan kunnailla lehtii puu ja Karjalan koivikot
tuuhettuu.
Henkilöllä,
jota olin avustamassa, todettiin paha murtuma olkaluussa.
Seuraavana päivänä ortopedi oli antanut tuomionsa
konsultaatiopyyntöön: ei leikata. Saatoin sen kyllä arvatakin.
Nykyisin priorisoidaan ja rima on melko korkealla, ketä hoidetaan.
Iäkkäät muistisairaat on alinta kastia. Muutkin tuottamattomat
yksilöt eli pelkät kuluerät laitetaan mappi ööhön.
Valkotakkiset
hujopit selittävät sitten omaisille puolitotuuksia, miksi ei tehdä
sitä ja tätä ja tuota. Käytetyimpiä selityksiä lienevät, että
tuollaiset murtumat paranevat ajan kanssa itsestään tai että
riskit ovat niin suuret, että parempi jättää leikkaamatta.
Sama
hujoppi leikkaisi yksityisellä lääkäriasemalla mitä tahansa kuntoon
heti, kun se vain olisi mahdollista. Tosin valtakunnan valuuttaa
pitäisi löytyä tililtä ehkä kymppitonnin verran, ellei
enemmänkin. Leikkausta saattaisi seurata pitkällinen kuntoutus, joka vaatisi
paljon ylimääräistä työtä, ponnisteluja ja rahaa. Sitä ei
tietystikään ole köyhällä sairaalla, eikä varsinkaan rikkaalla
pihtarikaupungilla.
Joskus
itseäni viihdyttääkseni olen ajatellut, että ehkäpä Siun Sote
tuo tasa-arvoa vastaaviin tapauksiin, joissa toinen leikataan
päivystyksenä ja toista ei leikata ollenkaan.
Puhutaan
paljon valinnanvapaudesta, että saa valita hoitopaikkansa. Pitäisi
kokeilla, kuinka kävisi, jos veisi vaikkapa tuon kaatuneen
Terveystalon tiskille ja vaatisi Lassen paikalle tekemään arvion
leikkauksen tarpeesta. Hän kyllä leikkaisi, mutta Siun Sote ei sitä
maksaisi. Siitä olen satavarma.
Satuin
olemaan kuulolla, kun eräs terveydenhuollon ammattihenkilö kertoi
tuon kaatuilijan omaiselle, että nythän on parempi tilanne, kun se ei
pääse enää liikkumaan, vaan joutuu olemaan sängyssä. Sitä ei
tarvitse enää vahtia. Se käveli yhtenään, meni milloin kenenkin
sänkyyn ja kaatuili usein. Siitä oli paljon ylimääräistä työtä.
Oikein
ammatillinen ote työhönsä tuolla ammattiyksilöllä! Jos minä
saisin päättä, niin tuon yksilön valkoisen vaatteen persuksista
löytyisi kengänkuvani aivan välittömästi.
Tämä
kirjoitukseni sai inspiraationsa siitä, kun törmäsin tänään
oheiseen tekstiin Kiteen kaupungin sivustolla.
Niinpä!
Siun sote tuli vuodenvaihteessa. Sitä ennen moni asia oli päin
hittoa ja hiivattia, mutta kun koitti armon päivä 1.1.2017, alkoi
arki toimia ja lähitienoo oli täynnä pelkästään laadukkaita
palveluita.
Miksi
tuota hokkuspokkussimsalabim-temppua ei tehty aiemmin, kun se oli
noin helppo homma? Piti vain laittaa muutama lause kaupungin
sivustolle ja kaikki huono, paha ja toimimaton oli taaksejäänyttä
elämää. Onhan se tietty aika mielenkiintoista huomata, että
kaupunki myöntää nyt, että lääkäriin ei ole aiemmin päässyt,
eikä palvelut ole olleet laadukkaita. Nyt toimii, kun systeemit
siirtyi Siun sotelle eräänä armonpäivänä eräänä herran
vuonna. Vinkiksi sinne sivuston tekijälle: joskus enemmän kertoo
se, mitä ei kirjoita kuin se, mitä kirjoittaa.
Sinkkiarkussa lääkäriin |
Tokihan
lääkäriä on päässyt tapaamaan aiemminkin. Joskus on käynyt
jopa niin onnekkaasti, että lääkäri on tullut kotikäynnille ja
se on kyllä erinomaista palvelua. Kuolema kutsuu valkotakkisen
paikalle. Se on vaan harmillista, että siinä vaiheessa järki on
jähmettynyt ja keho kangistunut niin pahasti, ettei siitä
tapaamisesta ole itselle enää mitään iloa.
Onneksi
sentään jälkeenjääneet saavat kriisiterapiaa, sielunhoitoa ja
muita kallonkutistuksia.