Viimeiset sanat

Jatkoa kirjoitukselle Törkeitä temppuja ja öykkäröintiä

Ensimmäinen osa: https://olotilassa.blogspot.com/2019/09/torkeita-temppuja-ja-oykkarointia.html

Tuota kirjoitusta on joku anonyymi kommentoinut moneen kertaan, että minä olen hullu. Nämä kertomani tosiasiat eivät muutu miksikään minua hulluksi haukkumalla. Asiat ansaitsevat tulla kerrotuiksi jo siksikin, että kaikkien tuntemat vanhempamme saavat ansaitsemansa arvonannon ja suuren kiitoksen tekemästään työstä, avuliaisuudestaan ja vieraanvaraisuudestaan.

Heitä kohtaan tehdyt raivokkaat hyökkäykset täyttävät jo rikosten tunnusmerkistöjä. Joku tolkku pitää olla siinä, mitä suustaan päästää ja miten kohtelee toisia ihmisiä.

Tässä osassa jäsentelen ajatuksiani perunkirjoitukseen osallistumisesta, jossa asioita käsiteltiin hyvin yleiseen perunkirjoitustyyliin, kuten lakimies jälkeenpäin sanoi. 

Testamentti

Muutamia vuosia sitten osallistuin palaveriin, jossa riideltiin, mikä ei ole millään tavalla uutta ja yllättävää, kun tietää riitelijöiden erilaiset arvot, ihmisyyskäsitykset ja toimintatavat. Jossain kohtaa mainittiin jotain testamentistakin.

Silloin yksi osallistuja lausui sanatarkasti:” Enhän mie nyt niin perverssi oo, että lukisin kenenkään testamenttia ennen kuin kukaan on kuollut, hyvänen aika.”

Tuo lause suomennettuna: lapsi syyttää vanhempaansa ja sisaruksiaan perversseiksi, koska tuo kyseinen vanhempi on tutkinut omaa testamenttiaan ja näyttänyt sen toisillekin lapsille. Ja lopuksi hurskasteleva kauhistelu: ”hyvänen aika”.

Perverssi=luonnonvastainen, luonnoton, kieroutunut (etenkin seksuaalisuuden alalla).

Lienee harvinaisen selvä kunnianloukkaus? Vain pohjattoman typeryyden omaava henkilö voi sanoa jotain tuollaista.

Perunkirjoituksessa sitten tuo mainittu vanhempiemme keskinäinen testamentti luettiin.

Se hylättiin yhden äänen voimalla. Yksi ei hyväksynyt, muut hyväksyivät. Se ei tule voimaan ennen kuin kaikki osakkaat ovat sen hyväksyneet tai vasta puolen vuoden kuluttua, jos kukaan ei ole nostanut moitekannetta.

Kysyin tuolta hylkääjältä kolme (3) kertaa, kunnioitatko testamenttia?

Vasta kolmannella kerralla tuli vastaus: ”puolen vuoden päästä tiedätte”.

Siihen minä vastasin, että et siis kunnioita, koska sen voisi nyt sanoa, jos kunnioittaisi. Ei sitä tarvitsisi jäädä miettimään puoleksi vuodeksi.

Nyt eletään sitä puolta vuotta.

Kun tulee moitekanne, edessä on käräjät. Silloin meidän vanha ja monisairas äiti joutuu käräjäoikeuteen puolustamaan isän kanssa tekemäänsä viimeistä tahtoaan, viimeisiään sanojaan yhdelle perikunnan osakkaalle.

Se, ettei joku kunnioita vanhempiensa huolella, lakimiehen avustuksella, tekemää testamenttia, on törkytemppujenkin sarjassa megalomaanista röyhkeyttä. Tuo röyhkeys on saanut tuomion sukulaisten, ystävien, kavereiden, tuttavien ja tuntemattomien keskuudessa. 

Varmaankin kaikkien muiden keskuudessa se on tuomittu, paitsi sen yhden suvun, jolle asia ei edes kuulu millään tavoin ja jolle erinäisistä asioista on valehdeltu systemaattisesti jo vuosien ajan. Kannattaisi silläkin suunnalla olla hieman epäileväinen sen suhteen, mitä kaikkea saa kuultavakseen. Kannattaisi siellä uskovaisten rukoilla, että öykkäröijille tulisi viimein sellainen omatunnon ääni, joka ohjaisi toimimaan oikein.

Äiti pelkää kuollakseen, mitä kaikkea pahaa voi vielä olla tulossa. Miettii päivät, miettii yöt. Murehtii päivät, itkee yöt. Laihtuu ja kuihtuu. Uurteet kasvoilla syvenevät ja kunto heikkenee.

Nämä pelon täyttämät hitaat päivät kestävät yli Joulun ja Uudenvuoden. Tämä odotuttaminen menee jo kidutuksen puolelle.

Kyllä siitä moitekanteesta olisi voinut ilmoittaa jo perunkirjoituspäivänä ja kertoa, millä perusteella aikoo testamenttia moittia. Testamentin sisältö on ollut kaikkien osakkaiden tiedossa jo lähemmäs 30 vuotta siis jo paljon ennen erästä yrityskauppaa, josta kerron myöhemmin. Turha oli leikkiä tietämätöntä, hyvänen aika!

Vanhempiemme testamentti ei tietenkään jätä ketään perinnöttömäksi, vaan se nimenomaan haluaa varmistaa, että kaikki rintaperilliset tulevat saamaan saman verran, jos joskus jotain jaetaan. Että tulemme silloin olemaan tasa-arvoisia, niin kuin jo Perintökaarikin määrää.

Sen voin sanoa täysin puhtaalla omatunnolla, etten minä ole ikinä tarvinnut, enkä tarvitse nytkään yhtä ainoata senttiäkään, enkä ole vinkumassa minkäänlaisen perinnön perässä. En tarvitse mitään, minulla on kaikkea tarvitsemaani. Ja kaikista tärkein asia: nyt ei olla jakamassa, eikä oltu määrittelemässä yhtään mitään. Kirjattiin vain taloudelliset asiat, joka on perunkirjoituksen lakimääräinen tarkoitus.

Minä haluan vain, että asiat menevät oikein, lakien mukaisesti ja rehellisesti kaikkia osakkaita kohtaan. Että se viimeinen tahto tulee noudatetuksi ja kunnioitetuksi. Eihän koko paperilla ole muutoin mitään merkitystä.

Jotensakin näin siinä viimeisessä tahdossa lukee: ....X.X on saanut ….kaupan yhteydessä oman osuutensa, eikä hän ole saava enää muuta...

Mikä tuossa on vaikeata ymmärtää ja hyväksyä?

Sekö, että pitäisi ottaa huomioon, että muitakin osakkaita on olemassa ja ne on nyt laitettu samanarvoisiksi?

Sekö, että nyt ei saisikaan itselleen kaikkea, koska ennen on aina saanut?

Sekö, että paperilla olevaa faktaa pitäisi noudattaa, koska ikinä ei ole totellut muita, vaan on koko ikänsä käskyttänyt muita, pelannut omilla säännöillään ja polttanut siltoja siellä ja täällä ja tuolla. Öykkäröinyt, harrastanut likaisia temppuja ja elänyt jossain rinnakkaistodellisuudessa.

Sekö, että sen samanhenkinen pullea kirstunvartija on kiljunut kitarisat vilkkuen, että lisää, lisää, lisää, tarvii saada lisää fyrkkaa ja lisää laatuaikaa, ettei tarvitse tehdä sitäkään vähää työmäärää, jota nyt kuntoilun ohessa viitsii tekemään.

Onko nyt vanhemmat pettäneet ainoan ja aina oikeassa olevan lapsensa, jollainen hän on aina kuvitellut olevansa.

Tuon yhden tahdossa olevan lauseen mitätöinti on oksennus isän haudalle. Se on miekanpisto suoraan äidin sydämeen.

Lakiosa

Kyseessä lienee lakiosa-asia, vaikka tietenkään mitään ei olla vielä jakamassa, koska äiti jää kotiinsa asumaan. Äidin kiduttaminen on pelkkää kiusantekoa ja pelottelua. Se on öykkäröintiä ja äidin jokapäiväistä ruoskimista, sen muistuttamista, että miksi menit hänet hylkäämään.

Yllämainittu testamentin lause tarkoittanee sitä, että kyseisen kaupan kohde on vaihtanut omistajaa niin halvalla, että verottaja on voinut suuren harkintavaltansa perusteella päätyä lopputulemaan, että kaupan kohde ei ollut lahja. Kun on (muka) asiantuntijan arvio kauppahinnasta ja sen oikeellisuudesta, ei verottajalla ollut kanttia lähteä muuttamaan kauppaa lahjaksi.

Perintökaari 7§

”Sellainen perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luetaan hänen lakiosansa vähennykseksi.”

Testamentissa määrätään, että yhden osakkaan lakiosuus täyttyy, kun kaupan kohteen käyvästä arvosta vähennetään maksettu hinta. Kun on jo saanut vastiketta lakiosan verran, testamentilla pystytään ohittamaan lakiosa. Näin sen on minulle kertonut usea asiantuntija.

Teoreettinen esimerkki: jos käyvältä arvoltaan kahden miljoonan arvoisesta yrityksestä joku maksakin vain 500 000, niin tuo väliin jäävä 1,5 miljoonaa katsotaan perinnönjaossa lakiosaan tehtäväksi vähennykseksi. Toiset osakkaat saavat jotain muuta ja kaikille tulee yhtä suuri lakiosa. Aivan selvää pässinlihaa, hyvänen aika!

Kun lakiosavaatimus tulee, silloin tuo testamentissa mainittu kauppa harjataan millimetriharjalla. Harjaukseen löytyy useampi mapillinen papereita, jotka tulevat osoittamaan, että harjauksen vaatiminen johtikin paskaan astumiseen.

Jos minut olisi tehty perinnöttömäksi, hyväksyisin asian ilman muuta ja itsestään selvästi, sillä kyseessä olisivat vainajan viimeiset sanat minulle ja ne on kirjoitettu jostain syystä juuri niin kuin on kirjoitettu.

Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että ahneus ja itsekkyys eivät ole tehneet pesäänsä minuun. Olen elänyt omilla rahoillani siitä lähtien, kun lähdin lukion jälkeen kotoa. Jouduin ottamaan opiskeluun ja auton ostamiseen pankista lainaa, jotka maksoin työlläni takaisin.

Yhden kerran isä työnsi väkisin 200 markkaa, kun halusi sanoa, että koetahan pärjätä, kun olin ollut aivoleikkauksessa ja olin aivan hirveässä kunnossa.