MOITEKANNETTA ODOTELLESSA

Tammikuun loppua odotellessa on mukava tutkailla erilaisia näkökantoja ja odotuksia, että mitähän vielä mahtanee olla tulossa. Joku viksu on sanonut, että ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen. Heittelen kuitenkin ilmoille muutamia ajatuksia niistä kymmenistä mietteistä, joita ollaan kuultu viimeksi kuluneiden viikkojen ja kuukausien aikana.

Kysymys on siis äitini kohtalosta, joka koskettaa ja satuttaa hänen lisäkseen meitä lähimpiä ja suurta ystäväjoukkoa, tuttuja ja monia tuntemattomiakin. Satuttaa sillä tavalla, että ihmiset tuntevat suurta myötätuntoa sairasta vanhusta kohtaan, joka joutuu elämään vanhuudenpäiviään helvetillisessä karusellissa, jossa häntä on mätkitty toinen toistaan törkeimmillä kommenteilla, syytöksillä ja likaisilla tempuilla. Tuo mätkiminen aiheuttaa normaaliakin kipeämpiä mustelmia ja vammoja, kun tietää, mistä suunnasta iskut tulevat.
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, että yksi perikunnan osakas ei ole hyväksynyt vanhempieni yhdessä tekemää testamenttia. Niinpä ajattelin laittaa tähän lainauksen Testamentti-sivustolta, että jokainen voi muodostaa asiasta haluamansa mielipiteen.
Testamentti-sivustolla luetellaan ne perusteet, joilla testamentista voi nostaa Käräjäoikeudessa moitekanteen puolen vuoden kuluessa testamentin tiedoksisaamisesta.
https://testamentti.fi/testamentin-moite/
-------------------------
"Testamentin moitteella tarkoitetaan perillisen väitettä, että testamentti on pätemätön.
Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos

• testamentintekijä on ollut alaikäinen
• testamenttia tehtäessä ei ole noudatettu laissa säädettyjä muotoja
• testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentintekijän muu sieluntoiminnanhäiriö, kuitenkin siten, että sairauden on täytynyt vaikuttaa testamentin sisältöön
• testamentintekijä on pakotettu tekemään testamentti tai hänet taivutettu siihen käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka hänet on petollisesti vietelty tekemään testamentti tai hän on muutoin sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa.
  

Pätemättömyysperusteen on oltava voimassa testamentintekohetkellä. Perillisen, joka moittii testamenttia, täytyy pystyä osoittamaan, että peruste on ollut voimassa tekohetkellä."
----------------

Koska kaksi ensimmäistä eivät ole mahdollisia, peruste täytyy löytyä kahdesta muusta kohdassa.

”testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentintekijän muu sieluntoiminnanhäiriö, kuitenkin siten, että sairauden on täytynyt vaikuttaa testamentin sisältöön”

”... pakotettu tekemään testamentti tai hänet taivutettu siihen käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään, tahdonheikkouttaan...”

Nyt saa ruveta nostelemaan lapasta ylös ojennukseen, jos joku tunnistaa tai edes epäilee jonkun kohdan pitävän paikkaansa.

Niinpä!

En minäkään lähimpänä tunnista mitään tuollaista. En silloin tekohetkellä, enkä vielä nytkään yli 10 vuotta sen jälkeen.

En ole eläissäni kohdannut mitään yhtä raukkamaista tekoa kuin tämä, ettei hyväksy testamenttia. Tai siis nythän odotetaan, milloin tulee ilmoitus siitä moitekanteesta, että äiti joutuu käräjille puolustamaan tekemäänsä viimeistä tahtoaan.

Kyllä aikomastaan moitekanteesta olisi voinut kertoa jo perunkirjoituksessa ja laittaa sen heti vireille, mutta kun ei ollut munaa katsoa äitiä silmiin pienemmissäkään asioissa, niin miten sitten tässä olisi ollut.

Eikö ne pienet siniset pillerit auta yhtään saamaan nautintoa, kun sitä pitää hakea tällä tavoin? Mahtaa olla ja tulla megalomaaniset kiksit, kun ne kestävät ensin yhtä putkea tämän 6 kk:n odotteluajan ja sittenhän varsinainen rähinä äitiä kohtaan alkaakin.

Sen kyllä haluan nähdä omin silmin ja kuulla omin korvin, kun se perillinen yrittää lakimiesarmeijansa avustuksella tehdä äidistä esim. tylsämielistä tai todistaa, että hänellä olisi ollut joku sieluntoiminnan häiriö.

Mitä äitinsä käräjille haastamisella saa ajoiksi eli seurauksiksi, joiden kanssa joutuu elämään loppuelämänsä?

• lisää ystäviä vai menettääkö ne kaksi viimeistäkin? Menettää!
• arvostusta ja kunnioitusta toisten silmissä? Ei varmasti!
• menestystä ja vaikutusvaltaa? Niin narsistit kuvittelee
• sovinnon? Ei koskaan, ei ikinä.
• kutsun hautajaisiin, nimen kuolinilmoitukseen? Ei varmasti
• perinnön äidin omasta testamentista? Ei saa senttiäkään

Asiasta sanottua:

Op:n pankkivirkailija:” Ei kai se meinaa koko puolta vuotta miettiä, mitä tekee?”

Koulukaveri samalta luokalta: ”Eikö se perkele ole yhtään muuttunut?”
Sukulainen: ”Jumala rankaisee vielä”

Serkku:”Kyllä se vielä kolahtaa omaan nilkkaan”

Äiti:”Eikö siulla ole omaatuntoa?” (ei saanut vastausta)

Kolmen kuukauden mietiskelyn jälkeen perillinen sanoi: ”Pitää vielä miettiä”

Kun muuta valtaa ei ole, niin moitekanteen mahdollisesti tuomasta euforiasta fantasioiminen taitaa olla yhtä maukasta kuin terapeuttien sääliä osoittavat sanat. On esitetty sellaisiakin näkemyksiä, että kaiken taustalla olisi sen tämän hetkinen nainen. Kun ei taida olla muuta yhteistä puhumista kuin minun haukkuminen, niin jostainhan se on riemu ja energia revittävä. Antaa palaa vain!

Mahtaa olla valtava vallantäyteys ja voimantunto, kun saa pitää pihdeissään äitiään, joka ei ole eläissään tehnyt mitään väärää, vaan aina nöyrästi palvellut, hoitanut ja raatanut itsensä unohtaen. Tässä on sitten kiitos! Kiitoksena elämäntyöstä pääsee käräjille. Normaali ihminen häpeäisi, eikä tahallaan enää pahentaisi tilannetta. Joku ei vain tajua tehneensä mitään väärin. Montakohan hametta lienee kaapissa?

Moni ystävä on aivan aiheellisesti kauhistellut, että mitä karseaa tarvitsee vielä tapahtua ennen kuin normaali käyttäytyminen alkaisi ja puheet alkaisivat olla järjellisiä. Onko sellainen enää edes mahdollista, kun on ollut puoli vuosisataa sokaistunut omasta erinomaisuutensa harhasta?

Nolla on nolla ja menee pakkaselle, kun yhä edelleen haluaa lisätä siihen miinuksia törkeillä puheilla ja toisten elämäntyön mitätöinnillä. Kun alkaisi tekemään töitään, niin ehkä ei jäisi niin paljon aikaa kaunan kasvattamiseen ja kostonhalussa pyöriskelemiseen.

Eikö sitä vaan voisi elää omaa elämäänsä ja jättää toiset rauhaan? Vai eikö sitä omaa elämää ole?

Minä saan energiani kirjaprojektista, johon on valmista materiaalia kymmeniä sivuja. Nämä muutamat blogikirjoitukset ovat vain muutamia maistiaisia; eivät edes kuvauksia pahimmista tapahtumista ja puheista. Kirjoitustahti on kiihtynyt mitä enemmän kuluu aikaa kesästä ja siis mitä lähemmäksi tammikuun loppu ja moitekanteen saapuminen tulevat. Sitä saa mitä pyytää! Otan jokaisen odottelupäivän pyyntönä kirjoittaa lisää.

Viimeiset sanat

Jatkoa kirjoitukselle Törkeitä temppuja ja öykkäröintiä

Ensimmäinen osa: https://olotilassa.blogspot.com/2019/09/torkeita-temppuja-ja-oykkarointia.html

Tuota kirjoitusta on joku anonyymi kommentoinut moneen kertaan, että minä olen hullu. Nämä kertomani tosiasiat eivät muutu miksikään minua hulluksi haukkumalla. Asiat ansaitsevat tulla kerrotuiksi jo siksikin, että kaikkien tuntemat vanhempamme saavat ansaitsemansa arvonannon ja suuren kiitoksen tekemästään työstä, avuliaisuudestaan ja vieraanvaraisuudestaan.

Heitä kohtaan tehdyt raivokkaat hyökkäykset täyttävät jo rikosten tunnusmerkistöjä. Joku tolkku pitää olla siinä, mitä suustaan päästää ja miten kohtelee toisia ihmisiä.

Tässä osassa jäsentelen ajatuksiani perunkirjoitukseen osallistumisesta, jossa asioita käsiteltiin hyvin yleiseen perunkirjoitustyyliin, kuten lakimies jälkeenpäin sanoi. 

Testamentti

Muutamia vuosia sitten osallistuin palaveriin, jossa riideltiin, mikä ei ole millään tavalla uutta ja yllättävää, kun tietää riitelijöiden erilaiset arvot, ihmisyyskäsitykset ja toimintatavat. Jossain kohtaa mainittiin jotain testamentistakin.

Silloin yksi osallistuja lausui sanatarkasti:” Enhän mie nyt niin perverssi oo, että lukisin kenenkään testamenttia ennen kuin kukaan on kuollut, hyvänen aika.”

Tuo lause suomennettuna: lapsi syyttää vanhempaansa ja sisaruksiaan perversseiksi, koska tuo kyseinen vanhempi on tutkinut omaa testamenttiaan ja näyttänyt sen toisillekin lapsille. Ja lopuksi hurskasteleva kauhistelu: ”hyvänen aika”.

Perverssi=luonnonvastainen, luonnoton, kieroutunut (etenkin seksuaalisuuden alalla).

Lienee harvinaisen selvä kunnianloukkaus? Vain pohjattoman typeryyden omaava henkilö voi sanoa jotain tuollaista.

Perunkirjoituksessa sitten tuo mainittu vanhempiemme keskinäinen testamentti luettiin.

Se hylättiin yhden äänen voimalla. Yksi ei hyväksynyt, muut hyväksyivät. Se ei tule voimaan ennen kuin kaikki osakkaat ovat sen hyväksyneet tai vasta puolen vuoden kuluttua, jos kukaan ei ole nostanut moitekannetta.

Kysyin tuolta hylkääjältä kolme (3) kertaa, kunnioitatko testamenttia?

Vasta kolmannella kerralla tuli vastaus: ”puolen vuoden päästä tiedätte”.

Siihen minä vastasin, että et siis kunnioita, koska sen voisi nyt sanoa, jos kunnioittaisi. Ei sitä tarvitsisi jäädä miettimään puoleksi vuodeksi.

Nyt eletään sitä puolta vuotta.

Kun tulee moitekanne, edessä on käräjät. Silloin meidän vanha ja monisairas äiti joutuu käräjäoikeuteen puolustamaan isän kanssa tekemäänsä viimeistä tahtoaan, viimeisiään sanojaan yhdelle perikunnan osakkaalle.

Se, ettei joku kunnioita vanhempiensa huolella, lakimiehen avustuksella, tekemää testamenttia, on törkytemppujenkin sarjassa megalomaanista röyhkeyttä. Tuo röyhkeys on saanut tuomion sukulaisten, ystävien, kavereiden, tuttavien ja tuntemattomien keskuudessa. 

Varmaankin kaikkien muiden keskuudessa se on tuomittu, paitsi sen yhden suvun, jolle asia ei edes kuulu millään tavoin ja jolle erinäisistä asioista on valehdeltu systemaattisesti jo vuosien ajan. Kannattaisi silläkin suunnalla olla hieman epäileväinen sen suhteen, mitä kaikkea saa kuultavakseen. Kannattaisi siellä uskovaisten rukoilla, että öykkäröijille tulisi viimein sellainen omatunnon ääni, joka ohjaisi toimimaan oikein.

Äiti pelkää kuollakseen, mitä kaikkea pahaa voi vielä olla tulossa. Miettii päivät, miettii yöt. Murehtii päivät, itkee yöt. Laihtuu ja kuihtuu. Uurteet kasvoilla syvenevät ja kunto heikkenee.

Nämä pelon täyttämät hitaat päivät kestävät yli Joulun ja Uudenvuoden. Tämä odotuttaminen menee jo kidutuksen puolelle.

Kyllä siitä moitekanteesta olisi voinut ilmoittaa jo perunkirjoituspäivänä ja kertoa, millä perusteella aikoo testamenttia moittia. Testamentin sisältö on ollut kaikkien osakkaiden tiedossa jo lähemmäs 30 vuotta siis jo paljon ennen erästä yrityskauppaa, josta kerron myöhemmin. Turha oli leikkiä tietämätöntä, hyvänen aika!

Vanhempiemme testamentti ei tietenkään jätä ketään perinnöttömäksi, vaan se nimenomaan haluaa varmistaa, että kaikki rintaperilliset tulevat saamaan saman verran, jos joskus jotain jaetaan. Että tulemme silloin olemaan tasa-arvoisia, niin kuin jo Perintökaarikin määrää.

Sen voin sanoa täysin puhtaalla omatunnolla, etten minä ole ikinä tarvinnut, enkä tarvitse nytkään yhtä ainoata senttiäkään, enkä ole vinkumassa minkäänlaisen perinnön perässä. En tarvitse mitään, minulla on kaikkea tarvitsemaani. Ja kaikista tärkein asia: nyt ei olla jakamassa, eikä oltu määrittelemässä yhtään mitään. Kirjattiin vain taloudelliset asiat, joka on perunkirjoituksen lakimääräinen tarkoitus.

Minä haluan vain, että asiat menevät oikein, lakien mukaisesti ja rehellisesti kaikkia osakkaita kohtaan. Että se viimeinen tahto tulee noudatetuksi ja kunnioitetuksi. Eihän koko paperilla ole muutoin mitään merkitystä.

Jotensakin näin siinä viimeisessä tahdossa lukee: ....X.X on saanut ….kaupan yhteydessä oman osuutensa, eikä hän ole saava enää muuta...

Mikä tuossa on vaikeata ymmärtää ja hyväksyä?

Sekö, että pitäisi ottaa huomioon, että muitakin osakkaita on olemassa ja ne on nyt laitettu samanarvoisiksi?

Sekö, että nyt ei saisikaan itselleen kaikkea, koska ennen on aina saanut?

Sekö, että paperilla olevaa faktaa pitäisi noudattaa, koska ikinä ei ole totellut muita, vaan on koko ikänsä käskyttänyt muita, pelannut omilla säännöillään ja polttanut siltoja siellä ja täällä ja tuolla. Öykkäröinyt, harrastanut likaisia temppuja ja elänyt jossain rinnakkaistodellisuudessa.

Sekö, että sen samanhenkinen pullea kirstunvartija on kiljunut kitarisat vilkkuen, että lisää, lisää, lisää, tarvii saada lisää fyrkkaa ja lisää laatuaikaa, ettei tarvitse tehdä sitäkään vähää työmäärää, jota nyt kuntoilun ohessa viitsii tekemään.

Onko nyt vanhemmat pettäneet ainoan ja aina oikeassa olevan lapsensa, jollainen hän on aina kuvitellut olevansa.

Tuon yhden tahdossa olevan lauseen mitätöinti on oksennus isän haudalle. Se on miekanpisto suoraan äidin sydämeen.

Lakiosa

Kyseessä lienee lakiosa-asia, vaikka tietenkään mitään ei olla vielä jakamassa, koska äiti jää kotiinsa asumaan. Äidin kiduttaminen on pelkkää kiusantekoa ja pelottelua. Se on öykkäröintiä ja äidin jokapäiväistä ruoskimista, sen muistuttamista, että miksi menit hänet hylkäämään.

Yllämainittu testamentin lause tarkoittanee sitä, että kyseisen kaupan kohde on vaihtanut omistajaa niin halvalla, että verottaja on voinut suuren harkintavaltansa perusteella päätyä lopputulemaan, että kaupan kohde ei ollut lahja. Kun on (muka) asiantuntijan arvio kauppahinnasta ja sen oikeellisuudesta, ei verottajalla ollut kanttia lähteä muuttamaan kauppaa lahjaksi.

Perintökaari 7§

”Sellainen perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa määrättäessä, luetaan hänen lakiosansa vähennykseksi.”

Testamentissa määrätään, että yhden osakkaan lakiosuus täyttyy, kun kaupan kohteen käyvästä arvosta vähennetään maksettu hinta. Kun on jo saanut vastiketta lakiosan verran, testamentilla pystytään ohittamaan lakiosa. Näin sen on minulle kertonut usea asiantuntija.

Teoreettinen esimerkki: jos käyvältä arvoltaan kahden miljoonan arvoisesta yrityksestä joku maksakin vain 500 000, niin tuo väliin jäävä 1,5 miljoonaa katsotaan perinnönjaossa lakiosaan tehtäväksi vähennykseksi. Toiset osakkaat saavat jotain muuta ja kaikille tulee yhtä suuri lakiosa. Aivan selvää pässinlihaa, hyvänen aika!

Kun lakiosavaatimus tulee, silloin tuo testamentissa mainittu kauppa harjataan millimetriharjalla. Harjaukseen löytyy useampi mapillinen papereita, jotka tulevat osoittamaan, että harjauksen vaatiminen johtikin paskaan astumiseen.

Jos minut olisi tehty perinnöttömäksi, hyväksyisin asian ilman muuta ja itsestään selvästi, sillä kyseessä olisivat vainajan viimeiset sanat minulle ja ne on kirjoitettu jostain syystä juuri niin kuin on kirjoitettu.

Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että ahneus ja itsekkyys eivät ole tehneet pesäänsä minuun. Olen elänyt omilla rahoillani siitä lähtien, kun lähdin lukion jälkeen kotoa. Jouduin ottamaan opiskeluun ja auton ostamiseen pankista lainaa, jotka maksoin työlläni takaisin.

Yhden kerran isä työnsi väkisin 200 markkaa, kun halusi sanoa, että koetahan pärjätä, kun olin ollut aivoleikkauksessa ja olin aivan hirveässä kunnossa.