Jatkoa kirjoitukselle Törkeitä temppuja ja öykkäröintiä
Tuota kirjoitusta on joku anonyymi
kommentoinut moneen kertaan, että minä olen hullu. Nämä kertomani
tosiasiat eivät muutu miksikään minua hulluksi haukkumalla. Asiat
ansaitsevat tulla kerrotuiksi jo siksikin, että kaikkien tuntemat
vanhempamme saavat ansaitsemansa arvonannon ja suuren kiitoksen
tekemästään työstä, avuliaisuudestaan ja
vieraanvaraisuudestaan.
Heitä kohtaan tehdyt raivokkaat
hyökkäykset täyttävät jo rikosten tunnusmerkistöjä. Joku tolkku pitää olla siinä, mitä suustaan päästää ja miten kohtelee toisia ihmisiä.
Tässä osassa jäsentelen ajatuksiani perunkirjoitukseen osallistumisesta, jossa asioita
käsiteltiin hyvin yleiseen perunkirjoitustyyliin, kuten lakimies jälkeenpäin sanoi.
Testamentti
Muutamia vuosia
sitten osallistuin palaveriin, jossa riideltiin, mikä ei ole millään
tavalla uutta ja yllättävää, kun tietää riitelijöiden
erilaiset arvot, ihmisyyskäsitykset ja toimintatavat. Jossain kohtaa
mainittiin jotain testamentistakin.
Silloin
yksi osallistuja lausui sanatarkasti:”
Enhän mie nyt niin perverssi oo, että lukisin kenenkään
testamenttia ennen kuin kukaan on kuollut, hyvänen aika.”
Tuo lause
suomennettuna: lapsi syyttää vanhempaansa ja sisaruksiaan
perversseiksi, koska tuo kyseinen vanhempi on tutkinut omaa
testamenttiaan ja näyttänyt sen toisillekin lapsille. Ja lopuksi hurskasteleva kauhistelu:
”hyvänen aika”.
Perverssi=luonnonvastainen,
luonnoton, kieroutunut (etenkin seksuaalisuuden alalla).
Lienee harvinaisen
selvä kunnianloukkaus? Vain pohjattoman typeryyden omaava henkilö voi sanoa jotain tuollaista.
Perunkirjoituksessa sitten tuo
mainittu vanhempiemme keskinäinen testamentti luettiin.
Se
hylättiin yhden äänen voimalla. Yksi ei hyväksynyt, muut
hyväksyivät. Se ei tule voimaan ennen kuin kaikki osakkaat ovat sen
hyväksyneet tai vasta puolen vuoden kuluttua, jos kukaan ei ole
nostanut moitekannetta.
Kysyin tuolta hylkääjältä kolme (3)
kertaa, kunnioitatko testamenttia?
Vasta kolmannella kerralla tuli
vastaus: ”puolen
vuoden päästä tiedätte”.
Siihen minä vastasin, että et siis
kunnioita, koska sen voisi nyt sanoa, jos kunnioittaisi. Ei sitä
tarvitsisi jäädä miettimään puoleksi vuodeksi.
Nyt
eletään sitä puolta vuotta.
Kun tulee moitekanne, edessä on
käräjät. Silloin meidän vanha ja monisairas äiti joutuu
käräjäoikeuteen puolustamaan isän kanssa tekemäänsä viimeistä
tahtoaan, viimeisiään sanojaan yhdelle perikunnan osakkaalle.
Se, ettei joku kunnioita vanhempiensa
huolella, lakimiehen avustuksella, tekemää testamenttia, on
törkytemppujenkin sarjassa megalomaanista röyhkeyttä. Tuo röyhkeys
on saanut tuomion sukulaisten, ystävien, kavereiden, tuttavien ja
tuntemattomien keskuudessa.
Varmaankin kaikkien muiden keskuudessa
se on tuomittu, paitsi sen yhden suvun, jolle asia ei edes kuulu
millään tavoin ja jolle erinäisistä asioista on valehdeltu
systemaattisesti jo vuosien ajan. Kannattaisi silläkin suunnalla
olla hieman epäileväinen sen suhteen, mitä kaikkea saa
kuultavakseen. Kannattaisi siellä uskovaisten rukoilla, että
öykkäröijille tulisi viimein sellainen omatunnon ääni, joka
ohjaisi toimimaan oikein.
Äiti pelkää kuollakseen,
mitä kaikkea pahaa voi vielä olla tulossa. Miettii päivät,
miettii yöt. Murehtii päivät, itkee yöt. Laihtuu ja kuihtuu.
Uurteet kasvoilla syvenevät ja kunto heikkenee.
Nämä pelon täyttämät hitaat päivät
kestävät yli Joulun ja Uudenvuoden. Tämä odotuttaminen menee jo
kidutuksen puolelle.
Kyllä siitä moitekanteesta olisi
voinut ilmoittaa jo perunkirjoituspäivänä ja kertoa, millä
perusteella aikoo testamenttia moittia. Testamentin sisältö on
ollut kaikkien osakkaiden tiedossa jo lähemmäs 30 vuotta siis jo
paljon ennen erästä yrityskauppaa, josta kerron myöhemmin. Turha
oli leikkiä tietämätöntä, hyvänen aika!
Vanhempiemme testamentti ei tietenkään
jätä ketään perinnöttömäksi, vaan se nimenomaan haluaa
varmistaa, että kaikki rintaperilliset tulevat saamaan saman verran,
jos joskus jotain jaetaan. Että tulemme silloin olemaan
tasa-arvoisia, niin kuin jo Perintökaarikin määrää.
Sen voin sanoa täysin puhtaalla
omatunnolla, etten minä ole ikinä tarvinnut, enkä tarvitse nytkään
yhtä ainoata senttiäkään, enkä ole vinkumassa minkäänlaisen
perinnön perässä. En tarvitse mitään, minulla on kaikkea
tarvitsemaani. Ja kaikista tärkein asia: nyt ei olla jakamassa, eikä
oltu määrittelemässä yhtään mitään. Kirjattiin vain
taloudelliset asiat, joka on perunkirjoituksen lakimääräinen
tarkoitus.
Minä
haluan vain, että asiat menevät oikein,
lakien mukaisesti ja rehellisesti kaikkia osakkaita kohtaan.
Että se viimeinen tahto tulee noudatetuksi ja kunnioitetuksi. Eihän
koko paperilla ole muutoin mitään merkitystä.
Jotensakin näin siinä viimeisessä
tahdossa lukee: ....X.X on saanut ….kaupan
yhteydessä oman osuutensa, eikä hän ole saava enää muuta...
Mikä tuossa on vaikeata ymmärtää ja
hyväksyä?
Sekö, että pitäisi ottaa huomioon,
että muitakin osakkaita on olemassa ja ne on nyt laitettu
samanarvoisiksi?
Sekö, että nyt ei saisikaan itselleen
kaikkea, koska ennen on aina saanut?
Sekö, että paperilla olevaa faktaa
pitäisi noudattaa, koska ikinä ei ole totellut muita, vaan on koko ikänsä käskyttänyt muita,
pelannut omilla säännöillään ja polttanut siltoja siellä ja
täällä ja tuolla. Öykkäröinyt, harrastanut likaisia temppuja ja
elänyt jossain rinnakkaistodellisuudessa.
Sekö, että sen samanhenkinen pullea
kirstunvartija on kiljunut kitarisat vilkkuen, että lisää, lisää,
lisää, tarvii saada lisää fyrkkaa ja lisää laatuaikaa, ettei
tarvitse tehdä sitäkään vähää työmäärää, jota nyt
kuntoilun ohessa viitsii tekemään.
Onko nyt vanhemmat pettäneet ainoan ja
aina oikeassa olevan lapsensa, jollainen hän on aina kuvitellut
olevansa.
Tuon
yhden tahdossa olevan lauseen mitätöinti on oksennus isän
haudalle. Se on miekanpisto suoraan äidin sydämeen.
Lakiosa
Kyseessä lienee lakiosa-asia, vaikka
tietenkään mitään ei olla vielä jakamassa, koska äiti jää
kotiinsa asumaan. Äidin kiduttaminen on pelkkää kiusantekoa
ja pelottelua. Se on öykkäröintiä ja äidin jokapäiväistä
ruoskimista, sen muistuttamista, että miksi menit hänet hylkäämään.
Yllämainittu testamentin lause
tarkoittanee sitä, että kyseisen kaupan kohde on vaihtanut
omistajaa niin halvalla, että verottaja on voinut suuren
harkintavaltansa perusteella päätyä lopputulemaan, että kaupan
kohde ei ollut lahja. Kun on (muka) asiantuntijan arvio kauppahinnasta
ja sen oikeellisuudesta, ei verottajalla ollut kanttia lähteä
muuttamaan kauppaa lahjaksi.
Perintökaari 7§
”Sellainen
perillisen saama omaisuus, joka on otettava lukuun perintöosaa
määrättäessä, luetaan hänen lakiosansa vähennykseksi.”
Testamentissa määrätään, että
yhden osakkaan lakiosuus
täyttyy, kun kaupan kohteen käyvästä arvosta vähennetään
maksettu hinta. Kun on jo saanut vastiketta
lakiosan verran, testamentilla pystytään ohittamaan lakiosa. Näin
sen on minulle kertonut usea asiantuntija.
Teoreettinen esimerkki: jos käyvältä arvoltaan
kahden miljoonan arvoisesta yrityksestä joku maksakin vain 500 000, niin
tuo väliin jäävä 1,5 miljoonaa katsotaan perinnönjaossa
lakiosaan tehtäväksi vähennykseksi. Toiset osakkaat saavat jotain
muuta ja kaikille tulee yhtä suuri lakiosa. Aivan selvää
pässinlihaa, hyvänen aika!
Kun lakiosavaatimus tulee, silloin tuo
testamentissa mainittu kauppa harjataan millimetriharjalla.
Harjaukseen löytyy useampi mapillinen papereita, jotka tulevat
osoittamaan, että harjauksen vaatiminen johtikin paskaan astumiseen.
Jos minut olisi tehty perinnöttömäksi,
hyväksyisin asian ilman muuta ja itsestään selvästi, sillä
kyseessä olisivat vainajan viimeiset sanat minulle ja ne on
kirjoitettu jostain syystä juuri niin kuin on kirjoitettu.
Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät,
että ahneus ja itsekkyys eivät ole tehneet pesäänsä minuun. Olen
elänyt omilla rahoillani siitä lähtien, kun lähdin lukion jälkeen
kotoa. Jouduin ottamaan opiskeluun ja auton ostamiseen pankista lainaa, jotka
maksoin työlläni takaisin.
Yhden kerran isä työnsi väkisin 200
markkaa, kun halusi sanoa, että koetahan pärjätä, kun olin ollut
aivoleikkauksessa ja olin aivan hirveässä kunnossa.
