Elätit

 Olen kuullut ehkä tsiljoona kertaa, että olen elätti, että vanha muori elättää minua, koska olen varaton, kun en ole ikipäivänä töitä tehnyt.

Toisaalta taas samoista suista minua on haukuttu siitä, että elän vakuutuskorvauksilla. Aamupäivällä muka syljeksin kattoon, iltapäivällä laiskottelen edelleen ja väistelen niitä katosta tippuvia räkämällejä ja rahaa tulee.
Oletan, että useimmat tietävät, mitä olen tehnyt elämässäni, millainen olen ja ehkä jotain niistä merkityksellisistä syistä, miksi olen tässä, nyt ja tällainen. 21-vuotta kärsimystä tapaturman vuoksi. Joka päiväinen kipulääkesatsi sisältää 13 nappia. Silti kukaan ei ole laiskaksi elätiksi kehunut.

Ajattelin osoittaa esimerkin voimalla jotain...Ehkäpä vaikka jotain sellaista, mitä se todellinen laiskuus on ja miten makeasti voi elää toisten rahoilla.
Sanotaan, että työmies ja -nainen ovat palkkansa ansainneet. Niin ovatkin! Arvostan ja kunnioitan rehellisiä henkilöitä, jotka viljelevät, varjelevat, hoitavat ja hoivaavat. Erityisesti heitä, jotka näkevät vaivaa toisten eteen. 

Tämä on vain esimerkkitapaus, voi olla fiktiivinenkin.

Joku on saanut viime vuonna euroja EU-tukina

  Sitten taulukkona eurot samalle esimerkkihenkilölle kokonaan suomalaisten veronmaksajien lompakoista maksetuista tuista

 Kun tässä esimerkkitapauksessa lasketaan yhteen eu-tuet ja kokonaan kansallisista varoista maksettavat tuet, niin kokonaissumma on 95 342 € vuonna 2020. 

Se tekee noin 8 000 €/kk.
Ja paljonko oli esimerkin ansiotulot vuonna 2020? 15 000 euroa! Vähän yli tonni kuussa.

Esimerkin ansiot ja pääomat muutamana vuonna

 "toisen esimerkin" ~liksat 

Kuten ylempänä olevasta taulukosta voi lukea, esimerkki oli saanut kymmenen vuoden aikana pelkästään suomalaisten veronmaksajien rahoja yhteensä yli 366 000 euroa. Se on mummon markoissa yli 2 miljoonaa markkaa. Lisäksi ehkä samassa suhteessa eu-tukia, joihin käytetään myös suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Jos minä ja kymmenet muut henkilöt olisimme kerrankin nähneet tämän esimerkin tekevän itse jotain työtä, niin se olisi kyllä suunnaton ihme. Sitä minä vaan ihmettelen, että miten tälläinen esimerkkitapaus saa aikansa kulumaan? Ehkä lojumalla ja kattoon syleksimällä, josta minulla ei ole kokemusta ollenkaan. Ihan vaan kaverin puolesta kysyn, että kuka se elätti onkaan?

235 euroa ja Helena

 

Isosetä Viipurissa

Oikeamieliset kunnon ihmiset kunnioittavat, osoittavat kiitollisuuttaan ja arvostustaan edesmenneitä henkilöitä, kuten puolisoaan, vanhempiaan, isovanhempiaan, isoisovanhempiaan, tätejään, enojaan, setiään ja muita haluaamiaan henkilöitä kohtaan esimerkiksi viemällä kukkia tai kynttilöitä heidän haudoilleen. Käyvät muistelemassa jouluna, isän-/äitienpäivänä, syntymä-/ kuolinpäivänä jne. Se on kaunis ja tunteellinen tapa. Niin kuuluu tehdä ja suuri osa ihmisistä tekeekin niin.

Sain eräänä päivänä kirjeen, jossa oli vastauksia lähettämääni laskuun. Lasku koski muutamia hautoja, joihin olin tehnyt keväällä haudanhoitosopimuksen, koska entinen ajanjakso loppui viime syksynä ja serkkujen kanssa sovittiin, että hoitosopimus uusitaan taas viideksi vuodeksi.

Muut isovanhempiaan ja isosetäänsä kunnioittavat serkut maksoivat sopivat summat, kuten edellisessäkin sopimuksessa, samoin kuin minä.

Laitoin siis laskun eräälle asiaan syntymänsä kautta liittyvälle tyypille, joka ei ollut aiemmin osallistunut mihinkään kuluihin, joihin hänen olisi pitänyt osallistua. Sain selvityspyynnön, joka oli minusta kaikkinensa törkeä ja täysin käsittämätön hölmöyden osoitus, kuten monet ovat asiaa kommentoineet.

Selvityspyynnössä oli vaatimus, että tälle tyypille pitää lähettää kuitit edellisen viiden vuoden sopimuksen maksamisesta. Muistan selvästi, että sain tuolta tyypiltä haukut silloisen sopimuksen tekemisestä,vaikka silloin tyypiltä ei edes vaadittu maksua omasta osuudestaan. Olisikohan ollut joku finanssipoliittinen kriisi päällä tai joku riita tai muu iljettävä asia minua kohtaan, ihan sama.

Lähettämäni laskun summa oli yhteensä 235 euroa. Kun se jaetaan viidellä, niin lopputulema on peräti 47 euroa vuodessa. On erinomaisen vastenmielistä, että tuon summan takia rupeaa vaatimaan jotain todella vanhoja kuitteja. Turha kiristää, en laita rikkaa ristiin tuon aivottoman pierun vuoksi. Onkohan kiva näyttäytyä ihmisten ilmoilla tietäen, että kaikki ympärillä olevat tietävät tai tulevat tietämään tämänkin tapauksen?

Jos joku ei halua maksaa, niin joku toinen joutuu maksamaan eli mm. minä. Kyse on periaatteesta, ei laskun suuruudesta tai pienuudesta, eikä rahasta ollenkaan.

Olen paljosta kiitollinen näille lähisukulaisille, jotka ovat päässeet elämän kaarisillalta rauhan satamaan, viimeiselle leposijalleen. He ovat kukkasensa ansainneet.

Ihan kaiken omaisuuden, mitä tyypillä on, se on saanut näiltä henkilöiltä, mutta 235 euroa oli liikaa siitä hyvästä. He elivät vaatimattomasti, tekivät työtä yötäpäivä, raivasivat pellot, rakensivat, sotivat, haavoittuivat, menettivät oikeasti terveytensä, ei helppoa päivää nähneet.

Näkemäni perusteella voisin väittää, että tuo vuotuinen 47 euroa on vähemmän kuin yhden illan kaljat paikallisessa soittoruokalassa. Lienee vähemmän kuin yhden kuukauden kuntosalikortti. Tarviihan sitä nääs kuntoilla, että jaksaa pitää kulisseja pystyssä. Tässä tilanteessa pienellä rahasummalla on kokoaan megalomaanisesti suurempi merkitys, koska kyseessä on periaatteellinen asia. Ehkä kannattaisi tarkastaa arvojaan ja näkemystään ihmisten kunnioittamisesta. Toki tuo lienee tuuleen huudettu toivomus.

Ihan yleisellä tasolla mihinkään edellä mainittuun liittymättä mietiskelen seuraavanlaisia kuvioita. Jos on tilit täynnä vakuutusyhtiöiden pumppaamaa valuuttaa oletetun sairauden perusteella, niin se on loukkaavaa kaikkia oikeasti vammautuneita ja sairaita kohtaan. Jos on pienestä pitäen elänyt toisten rankalla työllään ansaitsemilla rahoilla ja tukiaisilla, niin saituus, itsekkyys ja laiskuus kasvavat iän karttuessa. Jos omalla työllä pitäisi elantonsa ja elintasonsa hankkia, niin ei kyllä palatseja rakenneltaisi. Jos työnteko ei huvita, niin sen voi teetättää toisilla. Kahdellasadallakolmellakymmenelläviidellä eurolla saanee halpismallin vessanpytyn, jos vaikka rakentaa palatsiinsa palvelusväelle oman huussin.

Täytynee taas todeta tämänkin asian yhteydessä, että vintillä ei ole matot ojennuksessa, eivätkä muumit pysy kanooteissaan, eivätkä hissit mene ylös asti. Vaikuttaisi vähän siltä, että terapeutti ei pärjää terapoitavan liukkaille puheille. Hitonmoista verovarojen tuhlausta!

Ja jotta tähän hautapaikka-asiaan saadaan kliimaksi, niin tyypin selvityspyynnössä oli vielä toinen kohta.

Siinä kysyttiin, että kuka on Helena P.... ja miten hän liittyy edellä mainittuun haudanhoitosopimukseen?'

Helena oli tyypin isomummo. Siis tyypin isän mummo. Siis tyypin ukin äiti.
SIIS ISOMUMMO, joka oli emäntä tyypin vielä toistaiseksi omistamalla maapalstalla.

Ei olisi ollut paljoa vaadittu, jos tyyppi olisi ottanut sukukirjan käsiinsä, joissa ei näy työnteon jälkiä ja katsonut sieltä, eikä esittänyt noin, sanoisinko hölmöä, kysymystä.

Tiedän, että oli isän erityinen toive, että Helenan hauta pidetään jatkossakin meidän suvulla, koska hänen kauttaan olemme sukua Kasperille.

Tällä hetkellä hautapaikka on minun nimissäni. Tuon isomummon haudalle olemme istuttaneet joka vuosi kukkasia, on laitettu kanervat ja havut sekä viety kynttilöitä sekä tietysti käyty usein kastelemassa. Laskun selitteessä oli vain toteamus tästä Helena-asiasta. Senttiäkään ei ”pyydetty” rahaa!

Selvityspyynnön viimeisessä lauseessa tyyppi ilmoittaa, että kun olen lähetettänyt kuitit viiden vuoden takaisesta haudanhoitomaksusta ja selvittänyt, miten Helena liittyy tähän asiaan, niin tyyppi saattaa harkita uudelleen laskun oikeellisuutta. Haloo! Ei tarvii maksaa, ei tarvii enää harkita mitään. Älyäisitte edes hävetä! Kumpainenkin!

Malilan tilan historia

Löysin 'Antti-sedän' tekemän piirongin laatikosta mielenkiintoisen selvityksen Malilan tilan omistajista Kiteen pitäjän Juurikkajärven kylässä. 

Malila 12- tilan ostivat Mauno ja Juho (Juhana) Parkkonen Yrjänä Tarkkoselta ja hänen aviopuolisoltaan Stiina Väkeväiseltä 18.5.1857. Kauppahinta oli 430 ruplaa.

Mauno Parkkonen syntyi Kiteellä, Kontiolan kylässä 22.9.1829 ja kuoli 31.3.1904. Hänet oli vihitty 26.7.1857 Maria Hyvösen (1.5.1840- 11.3.1910) kanssa.

Toinen veljeksistä, Juhana syntyi 10.7.1833 ja kuoli 12.3.1863 poikamiehenä.

 Seuraava Malilan tilan omistaja oli Mauno Parkkosen vanhin poika, Juho, (7.2.1860- 24.4.1922). Hänet oli vihitty 5.7.1885 Helena Gröhnin kanssa (1.3.1865-19.3.1940). Juho oli perinyt osan tilasta isältään ja osan ostanut äidiltään ja sisariltaan.

Vuonna 1921 Juho ja Helena Parkkonen myivät tilan pojilleen  Juholle (2.5.1886-14.10.1968), Heikille (s.14.12.1895-2.8.1979), Antille (s.21.4.1898-2.1.1987) ja Oskarille (10.7.1902-19.10.1986).

Veljekset Juho, Heikki, Antti ja Oskar

 

Oskar vihittiin 20.11.1927 Hilda Malisen ( 19.4.1904-22.12.1982 ) kanssa.

Vuonna 1929 vanhin veljeksistä Juho muutti Malilan tilan salopalstalle eli Kiitson palstalle, jonka hän sai omakseen sovintojaossa.

Vuonna 1937 Heikki myi osuutensa tilasta eli 1/3 Antille ja Oskarille. Sitten Heikki osti talon Kalattomasta ja muutti sinne.

Vuonna 1965 Oskar ja Hilda myivät omistamansa osan eli puolet Malilan tilasta nuorimmalle pojalleen Sepolle (10.6.1939-8.5.2019), jonka he olivat antaneet ottopojaksi Antille  Kiteen käräjäkunnan Kihlakunnanoikeuden 9.2.1955 tekemällä päätöksellä.

Seppo vihittiin 6.6. 1965 Mirja Matikaisen (s. 30.4.1944-) kanssa.

 Vuonna 1970 Antti myi omistamansa osan tilasta eli puolet Sepolle. Seppo piti kunnia-asiana, että maatila jatkuu hänen kohdallaan.

Hattu päästä, syvä kumarrus ja kiitos Sepon ja Mirjan uurastukselle ja elämäntyölle!

Vuonna 1999 Seppo antoi maatilan pojalleen, kuten paikallislehti kertoi muutamia vuosia sitten.

Edellä mainitut tiedot perustuvat mm. vanhoihin kauppakirjoihin, lainhuudatusasiain pöytäkirjoihin ja niissä olleisiin papintodistuksiin.

The End.