Sairaudenhoitoa

Viime kesänä tuli ainakin kerran keinussa lojuen pohdiskeltua kirjavia ajatuksia. Niiden pohjalta syntyi silloin pöljä tarina.
Kun törmäsin siihen aamusella, veistelin sitä hieman ja nyt se on tässä entistäkin pöljempänä.

Sairaudenhoitoa

Minnuu kiinnostaa aika paljo kaik liäketieteelliset asijat niinku monet tuttavat sen tietääki. Niinpä ajattelin kertoo uusista rentilöistä, miten sairaita hoijjettaan. Ootta sitte kiesilöillä, kun teille ehotellaan semmosija asijoita.

Oottako kuullu, että monniin kuntiin terveyvvenhoijossa ollaa siirrytty etähoitoon?

Mie jo kokkeilin sitä etähoitoo männä viikolla nuapurissa käyvvessä. Töllöttimen näkönen kapistus laitetti ensmäiseks piälle. Het siihe ruuvulle tul näkyviin iha elävä valakotakkinen immeinen, naine se suatto olla, vaikka ei sillä ollu piässä kun hevoseharja ja toine puol ol kalju.

Mie näytin sille ruuvvulle miun nuamoo, ku se ol vähä verilä, valitin kanssa, että ranne on vissiin nyrjähtäny ja kuppeetkin ol kippiit. Ei ollunna mittään sen kummempoo vaivoo. Kahohan niät, ku vähän vuan tikapuilta putosin, suatto olla matkoo kolomekkii metrii, mutta se äkkipyssäys marjapensaasee ol kuitenniin aika pehmi. Kivikkoo jos oesin tömähtäny, ni lie henk jo lähteny.

Se valakotakkinen sano sieltä ruuvvun takkoo ihan selevälä suomen kielelä, että paa tuoho nuamaas vua par laastarrii, ei  tarvihe laittoo tikkijä, ellet ihe halluu parsii umpee noita naarmuja. Paa sitte ristipistoloila.

Miehä tein työtä käskettyy ja sen takkii miu nuamassa on nyt muutamija arpija. Ei tainu oikei tulla ristipistoja, eikä ne tökkäsyt oikei sattunu oikeile kohillekaan. Puuvutteeks män pullo kolomesti kirkastettuu Kitteen kirkasta. Ei se valakotakkine kyllä puhunu mitää puuvuttamisesta ja tais olla vitsi se, että ihe ompelisin.

Pienessä pierussa ku o yhtennää, eikä kahtele peililöihi, ni eihä tää rummuus minnuu ihteeni millää tavala haittoo. Mie pysyn poissa immeiste ilimoilta, ku sielä o niin paljo säikkyjä, että laskoovat alleen, ku miut näkköövät. Varsinnii nykypennut suap nii herkästi raumoja ja masentuuvat, että joutuuvat sitte terapijjaa. Mitä niistäkkii pentuloista sitte tulloo, ku kaikemualima pykolookit sekottaa niihe piät entisestää höpinöillää? Jottai hölömikkäitä, valtijoelättijä, ei ainakkaa kunno immeisijä.

Sitä mie vuan erräänä päivänä mietiskelin ja oikein ihekseni hihittelin, että jos vaikka nuapurin Jormalla on kutinoo puutarhassa, niin männöökö se kuvaruuvvun etteen ja laskoo housut kinttuihin. Pittäähä tohtorin tietennii nähä, että mimmoset elukat ne siellä karvoin sejassa vipeltää, että onko satijaisia vai iha täitä, että osovaa sitte tehä tiaknoosin ja miärätä oikiit liäkkeet.

Pakkohan tällasee kaukoparannuksee on tyytyy, kun ei parempookaan hoitoo ou tarjola.

Outtako työ tienny sitä, että iilimatoja el verjuotikkaita on käytetty iät ja ajat monenlaiste tautiloihen hoittoon, varsinnii Venäjälä?

Mie luvin lehestä, että juotikkaan sylessä on jottain kemijallista ainetta, jonka se juotikas työntää immeisen verenkiertoon ja jo rupivaa erinäiset tauvvit paranemmaan. Erityise hyvi se auttaa eturauhase tautiloihin ja mummokuumeesee. 

Silleenki siinä luk, jotta lastiikkakirurkit käyttää iilimatoja vähentämmää leikkauksii jäläkeistä arpeutumista. Kun nuamarutut on suatu kiristettyy, ni sitten vissiin laitettaa arpiinreunat iilimatoja täyteen, että paranoo noppeemmin ja hienot rouvat piäsöö esittelemmään ihtiinsä ja silliitä nuamoosa ystävättärilleen. 

 

Iilimajot maksaa suoraan tehtaasta ostettuna euron kappale. Ihan oikeesti niitä kasvatettaan tehtaisa! 

Miu ei tarvihtis tehtaasta ostoo, sen kun vuan ottasin mökin kuistilta 20 askelta eteläänpäi, ni jo löytys matoja omiks tarpeiks. Suattas riittee nuapureillekin!
Pitäs olla talavenajaks pöntössä uiskentelemassa matoparvi, että sais liäkettä, jos vuuvenvaihe tois vaihevuuvet kylän mummoloille.

Matoja pietään nälässä enne hoitollisia toimenpiteitä, jotta ne imis vertä mahollismman hyvälä ruokahalulla. Nii tietennii!

Erräänä päivänä törmäsin lehessä artikkelliin toukkaterapiasta.

Luk, että toukat o tehokas apu vaikeije huavatulehuste hoitoo. Toukat syöp kuolleen lihan ja pöpöt lähtöö tietennii siinä samala. Huava puhistuu ja paranoo noppeemmin.

Toukilla voip hoitoo huavoja kotonakkii, ei siihen tarvita sairaaloo. Se o iha heleppoo. Jäin vuan miettimmään, että entäpä, jos ne toukat jiäp liian pitkäks aikoo siihen huavaan, niin siitähän pölähtää kärpäsparvi lentoo. Ja lätkee ei tietenkää löyvvy mistää. Eihän siinä sua nukutuskaa ku ne pahkeiset pörröväät korvan juuressa mahat täynnä ommoo mätäntynyttä lihhoo...

Nää toukkaterapian toukat o kultakärpäsen toukkija. Liekkö nuo kovin erilaisempii kuin punaset pilikkitoukat? Ei kai niistäkkään tuu punasija kärpäsijä. Tai tulukoon vuan, iha sama miule.

Iha hirmusen jutun kuulin eilen ratiosta. Tikkamäillä, meijän sairaalassa, on ruvettu tekemään ulosteensiirtoja. Sano, että joihenkiin immeisiin pittää männä ihan vallan vasten sairaalaan sisätautiosastolle kakkimaan ja sitten ne tuotokset siirretään toisee immeiseen. Sus siunakkoon! Mihi tää mualima on oikeen mänössä?

On se kyllä aika vaikiita kuvitella, että ihelle tyrkättäis jonkun toisen pökäleitä suoliloihin. Ja työntäskö ne niitä ylä vai alakautta. Mutta jos tuommosella siirrolla kuolinpäivä siirtys etiäpäi, niin eihä siinä auttas ruveta liikoo ajattelemmaa sitä toimenpijettä.

Ukot aapeeseellä puhu sosijaalihuollon antamasta eläkearmahuksesta. Immeisellä pittää olla kaikki nää tauvvit: tiapeettes, syväntauti, keuhkotauti, maksakirroosi, sykoosi, tyrä, suolisolomu umpsuolessa ja kuolijossa olevat suonikohjut molemmissa jalossa, ni het armahettaan ja piäsöö eläkkeelle.Noi vähällä!

Mie luule, että jos kaikkija noita sairastaa, ni ainu, mikä armahtaa, on isäluoja taivaasa. Se piästää päivistää tuommose huonokkaan. Suattoväk suap sitte lauloo mattoo matkamies muan.

Ei siinä keritä hautoo umpee luoja, ku surutalo pihhaa kurvovvaa ussiimpi mersu. Jo löyty kauvva katteissa olleet sukulaiset tappelemmaa perinnöstä: siinä jaetaan täkänät, käspaikat ja uhvatat, nuppineulosta puhumattakaa. Tuhkat kuitennii jättävät tulpessää. Kerreevät mukkaasa kaik arvokkaimmat tavarat ja lähtiissä huutavat, että tulloovat uuvestaan sitte, ku on perukirjotus.

Tämmöset asijat minnuu kiinnostaa, vaikka ei vissii tarvihtis kiinnostoo. Suattasin pärjätä iha hyvi tiällä itärintaman mehissä ja järvillä liikkuissa tietämättä mittää tämmösestä nykymualiman elämämenosta.