Sananvapaus

»Jokaisella on sananvapaus. Tämä oikeus sisältää vapauden pitää mielipiteitä sekä vastaanottaa ja levittää tietoja ja ajatuksia alueellisista rajoista riippumatta ja viranomaisten siihen puuttumatta.»
(Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10. artiklan ensimmäinen kohta)

 Suomen perustuslaissa sananvapauden todetaan kuuluvan jokaiselle kansalaiselle perusoikeutena, joka on jokaisella kansalaisella ilmaisumuodosta, viestin sisällöstä ja toimialasta riippumatta.

"... sananvapaus ei koske pelkästään sellaisia "tietoja" tai "ajatuksia", joihin suhtaudutaan myötämielisesti tai joita pidetään vaarattomina tai yhdentekevinä, vaan myös sellaisia, jotka loukkaavat, järkyttävät tai häiritsevät."

Esimerkki Eduskunnan Oikeusasiamiehen päätöksestä liittyen sananvapauteen

    ........
                                                                                            5 / 16
4.1.2 Asiakirjoista ilmeneviä tietoja

Kantelijan mukaan yleinen  edunvalvoja oli  puuttunut hänen sananvapauteensa ilmoittaessaan,  että  kantelijan  tulisi  poistaa  blogistaan valokuvia, joissa hänen isänsä eli päämies esiintyi.

Yleisen  edunvalvojan  mukaan  hän  oli  pyytänyt  kantelijaa  poistamaan  blogikirjoituksestaan  päämiehensä  kuvan,  koska  hänen  käsi­tyksensä mukaan päämies ei pysty itse ottamaan kantaa
sosiaalises­sa mediassa hänestä leviäviin kuviin.
Johtavan yleisen edunvalvojan mukaan  edunvalvojalla on  oikeus puuttua päämiehensä kuvan julkaisuun julkisesti sosiaalisessa medi­assa.

Maistraatin mukaan edunvalvoja oli pyytänyt kantelijaa poistamaan blogistaan päämiestään koskevia valokuvia. Asiasta saadun selvityk­sen mukaan tieto valokuvista oli tullut kantelijan veljeltä, joka oli halunnut kuvat poistettaviksi.  Edunvalvoja on puolustellut menettelyään sillä, ettei hänen päämiehensä kykene itse ottamaan asiaan kantaa.
Edunvalvoja ei ole perustanut  menettelyään osaksikaan siihen,  että hänen päämiehensä olisi kokenut kuvat kielteisenä tai että kuvan jul­kaiseminen olisi edunvalvojan käsityksenkään mukaan ollut sopima­tonta.

Edunvalvojalla on  ollut  tiedossaan,  että  myös kantelijan  veli on jul­kaissut isästään kuvia blogissaan.  Edunvalvoja ei ole pyytänyt näitä kuvia poistettaviksi. Edunvalvoja on toiminut tässä suhteessa epäjohdonmukaisesti. 

Kantelijan julkaisemaan kuvaan isästään ja edunval­vojan päämiehestä on liitetty tekstiä, jossa on suhtauduttu kriittisesti kaupungin palvelutoimintaan. 
Koska kantelijan veli on kuvaa julkais­taessa toiminut kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjoh­tajana, hänellä on ollut erityinen syy suhtautua blogikirjoitukseen kiel­teisesti.

Siltä  osin  kuin  asia  koskee  edunvalvojan  oikeutta  puuttua  päämie­hensä  puolesta  tätä  esittävien  kuvien  julkaisemiseen  sosiaalisessa mediassa,  maistraatti toteaa,  ettei sillä ole vakiintunutta kantaa asiaan.  Edunvalvojan  toimenkuvaan  päämiehensä  taloudellisia  asioita hoitavana tahona ei kuulu edustaa päämiestään tämän henkilöä kos­kevissa asioissa. 

Johtavan yleisen edunvalvojan mukaan edunvalvo­jalla olisi kuitenkin  oikeus vaatia kuvan julkaisijaa poistamaan  pää­miestä koskeva kuva sosiaalisesta mediasta.

Kuvan julkaisemista ei ole aiheutunut päämiehelle taloudellista hait­taa eikä oikeutta vahingonkorvaukseen.  Kyse on siten  kiistatta pää­miehen henkilöä koskevasta asiasta, jossa edunvalvojalla ei näyttäisiolevan edustusvaltaa ilman käräjäoikeuden erillistä määräystä.


Maistraatin käsityksen mukaan ei kuitenkaan voida pitää moitittavana tai edunvalvojan toimintaperiaatteiden vastaisena, jos hän pyytää pää­miehensä puolesta poistamaan kuvan, jota voidaan pitää paheksutta­va tai päämiehen kannalta sopimattomana.

Päämiehen kuvan poistoa edunvalvoja on vaatinut vain sillä perus­teella, ettei hänen päämiehensä kykene ottamaan asiaan kantaa, eikä näin antamaan kuvan julkaisemiselle lupaa.

Edunvalvojan perusteh­täviin ei maistraatin käsityksen mukaan kuulu ilman erityisiä perustei­ta valvoa, ettei kukaan julkaisisi luvatta kuvia hänen päämiehistään silloin, kun nämä eivät itse kykene ottamaan asiaan kantaa. Jos edunvalvoja tällaista valvontaa kuitenkin harjoittaa, hänen tulisi tehdä se johdonmukaisesti, eikä kohdistaa vaatimuksia vain yksittäisessä tapauksessa ja vain yhden henkilön ottamiin kuviin.

Maistraatti kiinnittää asiassa huomiota myös siihen, ettei edunvalvo­jalla ole maistraatin käsityksen mukaan oikeutta antaa lupia päämie­hestä otettujen kuvien julkaisemiseen, jollei käräjäoikeus ole antanut määräystä siitä, että edunvalvoja voi edustaa päämiestään tämän henkilöä koskevassa asiassa, jota päämies ei kykene ymmärtämään. Edunvalvojalla on toki mahdollisuus huomauttaa kuvan ottajalle, että tämän tulisi hankkia lupa kuvan julkaisemiseen.


Kokonaisuutena arvioiden edunvalvojan toiminta vaikuttaa asiassa hänen päämiehensä kannalta huonosti perustellulta. Asiassa ei ole käynyt ilmi, mistä syystä tyttären julkaisemat kuvat päämiehen kan­nalta olisivat olleet tarpeen poistaa tyttären blogista. 

Sananvapaus sallii tämänkin kuvan

Edunvalvoja on tiennyt, että poistoa on vaatinut vain kantelijan veli, jonka välit kuvan julkaisijaan ovat erittäin riitaiset. Edunvalvoja on toiminut asiassa kan­telijan veljen toiveiden mukaisesti. Kun edunvalvojan perusteena me­nettelylleen vaatia valokuvan poistoa on ollut vain se seikka, ettei päämies kykene antamaan lupaa julkaisemiselle, edunvalvojan olisi tullut johdonmukaisesti vaatia myös kantelijan veljeä poistamaan blo­gistaan päämiehen kuvat. Edunvarvojan menettely on maistraatin kä­sityksen mukaan loukannut tarkoitussidonnaisuuden periaatetta. 

Yleisen edunvalvojan mukaan päämiehestä sosiaalisessa mediassa leviäviin kuviin tulisi olla päämiehen suostumus. Tavatessaan pää­miehensä edunvalvoja oli tullut siihen käsitykseen, ettei hän ymmärrä sosiaalisen median vaikutusta asioidensa käsittelyssä.

Sikäli kuin maistraatin antamassa lausunnossa todetaan, että edun­valvoja olisi ollut tietoinen kantelijan veljen blogikirjoittelusta ja että hänen kirjoittelussaan on myös oltut päämiehestä kuvia, edunvalvoja toteaa, että kantelijan veljen blogikirjoittelu tuli edunvalvojan tietoon tästä maistraatin lausunnosta. Jos edunvalvoja olisi tiennyt asiasta hän olisi kuvien julkaisuissa toiminut samoin.

4.1.3. Kannanotto 

Blogin julkaiseminen valokuvineen on perustuslaissa ja ihmisoikeus­sopimuksessa suojattua sananvapauden käyttöä. 

Tekijänoikeuslain­säädäntö puolestaan osaltaan määrittää valokuvaajan oikeuksia ottamiinsa valokuviin.
 Toisaalta toista henkilöä kuin kuvan julkaisijaa it­seään esittävän valokuvan julkaiseminen sosiaalisessa mediassa koskettaa tuon kuvassa esiintyvän henkilön perustuslaissa ja ihmisoi­keussopimuksessa niin ikään turvatun yksityisyyden suojaa. Tästä näkökulmasta itse otetun valokuvankaan käyttö ei ole täysin rajoituk­setonta.
Nyt esillä olevassa tapauksessa edellä kohdassa 4.1.1 selostettu ri­koslain tai henkilötietolain sääntely ei käsitykseni mukaan ole merki­tyksellinen, eikä kyse ole myöskään ollut henkilön kuvan käyttämises­tä kaupallisessa tarkoituksessa.

Lainsäädännössä ei käsitykseni mukaan ole nimenomaista säännöstä siitä, että valokuvan julkaiseminen sosiaalisessa mediassa edellyttäisi aina kuvan kohteen nimenomaisen suostumuksen, vaikka suostu­muksen pyytämistä voidaan sinänsä pitää käsitykseni mukaan ylei­sesti hyväksyttynä asianmukaisena lähtökohtana. Jos suostumusta pyydetään ennalta mutta sitä ei anneta ja kuva kuitenkin julkaistaan taikka jos julkaistua kuvaa ei jälkikäteen pyynnöstäkään huolimatta poisteta, asiaan ei ole jälkikäteen mahdollista puuttua, jollei siihen oi­keuttavaa normia ole tapauksen olosuhteissa löydettävissä.

Yleisessä edunvalvonnassa on kyse tosiasialliseen hallintotoimintaan rinnastuvasta julkisen hallintotehtävän hoitamisesta. Yleinen edunvalvoja ei kuitenkaan käytä julkista valtaa sen paremmin päämieheensä kuin keneenkään muuhunkaan nähden, vaan hän edustaa päämies­tään käyttämällä tämän puhevaltaa.

Siten edunvalvoja ei lähtökohtai­sesti ole sellaisessa asemassa, jossa hän voisi sitovasti määrätä ke­nenkään ulkopuolisen eduista, oikeuksista tai velvollisuuksista taikka muustakaan toiminnasta, vaikka yleisen edunvalvojan asema - tässä tapauksessa virkamiehenä - saattaakin ehkä sinänsä ymmärrettäväs­ti luoda ulkopuolisessa toisenlaisen mielikuvan.

En sinänsä pidä moitittavana, jos yleinen edunvalvoja yleisellä tasolla tuo esiin edellä mainitun asianmukaisena pidettävän lähtökohdan eli että henkilön kuvan julkaisemiseen sosiaalisessa mediassa pyydet­täisiin asianomaisen henkilön suostumus. Toisaalta virkavastuulla toimivan yleisen edunvalvojan tulee huolehtia sitä, ettei ulkopuolinen jää väärään käsitykseen edunvalvojan kelpoisuuden rajoista eli esimerkiksi siitä, että yleisellä edunvalvojalla olisi yleinen oikeus puuttua yksityishenkilön sananvapauden käyttöön. 

Nyt esillä olevassa asiassa yleinen edunvalvoja on myöntänyt toimineensa edellä todettua asi­anmukaista lähtökohtaa pidemmälle menevällä tavalla eli hän oli ni­menomaan pyytänyt poistamaan päämiestään esittävän valokuvan ja katsonut, että päämiehestä sosiaalisessa mediassa leviäviin kuviin tu­lisi olla päämiehen suostumus. Käytettävissäni olleen aineiston perusteella yleisen edunvalvojan teh­täviin on kuulunut holhoustoimilain 29 §:n 1 momentin mukaisesti päämiehen taloudellisten asioiden hoitaminen. Päämiehen taloutta ja henkilöä koskevien asioiden erottaminen toisistaan ei välttämättä ole

                                                                                                                                                           8 / 16
aina täysin yksiselitteistä,  koska henkilöä lähtökohtaisesti koskevalla asiallakin voi olla sellainen taloudellinen ulottuvuus,  josta huolehtimi­nen kuuluu yksinomaan taloudellisia asioita varten määrätylle edun­valvojalle.
Nyt esillä olevassa asiassa on ollut kyse kantelijan isästään sosiaali­sessa  mediassa julkaisemista valokuvista.  Kuvien julkaisemisella  ei ole saamani selvityksen perusteella ollut sellaista taloudellista ulottu­vuutta, josta huolehtiminen voisi kuulua vain taloudellisia asioita var­ten määrätyn edunvalvojan tehtäviin.

Lisäksi totean, että vaikka taloudellisia asioita varten määrätyn edun­valvojan   huolestuminen  
siitä, että  päämiehen  läheinen   julkaisee päämiehestä kuvia sosiaalisessa mediassa,  on
sinänsä ymmärrettä­vä,  holhoustoimilain yleinen huolenpitovelvollisuutta koskeva 42 § ei sekään 
mielestäni  anna riittävää oikeudellista perustetta edunvalvo­jan toiminnalle.

Edellä todetun perusteella katson,  että yleisen edunvalvojan käsitys siitä,  että päämiehen
valokuvaa  ei saa julkaista sosiaalisessa medi­assa  ilman  päämiehen  suostumusta,  on  ollut  lähtökohdiltaan  lakiin perustumaton. Lisäksi katson, että yleisellä edunvalvojalla ei olisi ollut edes kelpoisuutta pyrkiä vaikuttamaan kuvan julkaisemiseen esimer­kiksi pyytämällä sitä
poistettavaksi.

Jo tällainen virkamiehen taholta tullut pyyntö voidaan kokea velvoitta­vaksi, vaikkei kyse siitä olisikaan.
Yleisen edunvalvojan toiminnalla on tässä  tapauksessa  ilmeisestikin  ollut  tosiasiallista  vaikutusta  myös kantelijan sananvapauden käyttöön, joka oli konkreettisesti ilmennyt niin, että kantelija oli poistanut jo julkaistun kuvan sosiaalisesta medi­asta. Tämän vuoksi yleisen edunvalvojan toiminta on kantelijan näkö­ kulmasta sinänsä ymmärrettävästi voinut näyttäytyä myös hänen sa­nanvapauteensa puuttumisena.

Asiaan liittyvä oikeudellinen tulkinnanvaraisuus huomioon ottaen kat­son,  ettei asia tältä osin 
anna aihetta enempiin  toimenpiteisiini kuin että saatan edellä esittämäni käsityksen yleisen edunvalvojan tietoon.

Lienee syytä tietää tämäkin tapaus, kun tarinoita vääntää ja kuvia läiskii.

EDUNVALVOJA EI VOI MÄÄRÄTÄ PÄÄMIESTÄÄN ESITTÄVÄN VALOKUVAN KÄYTÖS-TÄ (ote päätöksestä)
https://www.oikeusasiamies.fi/fi/ratkaisut/-/eoar/540/2017

Hajatelmia

Tämä vuosi ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. En nyt tarkoita ihmiskuntaa, maailmankaikkeutta ja Trumpin tviittejä, vaan ihan omaa henkilökohtaista, pientä ja vaatimatonta elämääni. Tiesin, että oli turha tehdä mitään niin turhia asioita kuin uudenvuodenlupauksia. Niinpä en tehnytkään. Syy siihen ei suinkaan ole se, että en pystyisi niitä pitämään. Syy oli paljon yksinkertaisempi. En keksisi mitään niin vaikeaa, hankalaa, ylitsepääsemätöntä, etten selviäisi siitä.

Erääseen kirjaseen on koottu perimätietoina kulkeneita legendoja. Niitä on kerrottu leirinuotioiden ympärillä vuosituhannesta toiseen. Mahtoi siinä palaa eräskin motti halkoja ennen kuin nuo sandaalijalkaiset siirtyivät savimajoihinsa ja oppivat kirjoittamaan. Tai jotain risujahan ne siellä hiekkaerämaassa polttivat, kun vilun takia ei tarvinnut mättää metrisiä halkoja rätisemään nuotioon.

Tavalliset talipäät tajuavat, että tarinat ovat vain tarinoita, mutta eräs huhtasaari ottaa ne totuutena sanasta sanaan ja yhtenään paheksuu eevaa omenansyönnistä. Eikö se tajua, että omena päivässä pitää lääkärin loitolla? Eikö se tajua, että ilman noita muukalaisia, maahanmuuttajia ja pakolaisia tuo hänelle ehdoton totuus, luomiskertomus ja siihen liittyvät oheiskertomukset, eivät olisi ikinä löytäneet tietään hänen pimeään perunakuoppaansa.

Eräässä mieltäni kovasti ilahduttavassa tarinassa kerrotaan Mooseksesta, joka muuten lienee habituksensa perusteella Helvetin Enkeleiden esi-isä. Tai mitä ollaan tietävinään hänen olemuksestaan. Tarinassa Mooses pysyi paikallaan kuin lahoava tatti, eikä lähtenyt lompsimaan vuoren luo, vaikka olisi pitänyt. Silloin vuori otti tohvelit alleen ja hipsi Mooseksen luo.

Höpö höpö -juttua pukkaa

Kyse on tietenkin tahdonvoimasta. Tai itsepäisyydestä. Tai ilkeydestä. Tai vittuilusta. Mooses testasi viehätysvoimaansa. Se oli luja kuin magneetti. Niinpä se vetäisi rautamalmipitoisen vuoren luokseen. Juu, yhtä uskottava selitys kuin vuoren liikkuminen tahdonvoimalla.

Kun muistelen tämän Mooseksen tahdonvoimaa, niin tiedän, että itsekin selviän kaikesta eteen-, tai taaksetulevasta.

Kun kirjoittelen näitä harjoituksia omintakeisella tajunnanvirtatekniikalla, juttu (ja teksti) saattaa karat

a ihan minne sattuu. Kun kirjoitan, saatan sen jälkeen tietää, mitä ajattelen. Ajattelen. Se on ehkä liian mahtipontisesti ilmaistu. 
 

Hajattelen voisi olla parempi kuvaus ilmaisemaan, mitä aivot tuottaa sormien kautta ruudulle. Ei ne hajatelmat käy missään sellaisessa sopukassa, joka tuottaisi jäsenneltyjä ja syvällisiä ilmaisuja niille asioille, joita mieleni tekisi räväyttää bittiavaruuteen. Itsesensuuri polkaisee jarrua joskus oikealla hetkellä. Nyt.

Olen huomannut, että laiskottelu on silloin tosi vaikeaa, kun ei ole mitään tekemistä, jonka voisi jättää tekemättä. Silloin pitäisi levätä, kun se on mahdollista. Mutta kun ei lepuututa? Yö on sitä varten. Silloin lasken läskit silmille, nukun ja saan voimat takaisin. Nämä talven viimaiset pakkaspäivät, ovat pahinta mitä tiedän. Silloin joudun turhautumaan tässä koneen ääressä, kun ulos ei voi mennä.

Pikku-Mörrillä oli erilainen
suhde koneeseen kuin miulla

Tämän päivän huvia minulle on tarjonnut ”Tiedostot-kirjasto”, joka sisälsi 1957 kohdetta. Heitin siitä roskikseen tarpeettomina lähemmäs 100 kansiota erinäisiä asioita, joihin olin ollut osallisena enemmän tai vähemmän, mutta aina täysin täydellä motivaatiolla ja tahdonvoimalla. Laitoin tietoiseen kadotukseen turhakkeina pari yhdistys-kansiota sisältöineen sekä yhden erityisen painavan pääasiallisen ”tautikansion”.  Avaruuslennolle joutivat myös valmiit ja keskeneräiset videopätkät, joille en enää keksi käyttöä.  

Jäljelle jäi vielä monen taudin kansiot, sosiaaliturva-asiat, lakia tsiljoona tiedostoa ja melkoisen paljon epämääräisiä kirjoitelmia vuosien varrelta. 

Puhdasta tuli! Pilveni siivouksen jätän myöhäisempään ajankohtaan. (Tämän jutun kirjoitus on aloitettu jo viikkoja sitten)

Virusvapaa hajattelija

Tuollaisen sälän poistaminen vapautti koneesta 14,65 gigatavua. Jo rupesi vanhus hyrräämään. Nimittäin tämä konevanhus, joka on palvellut pitkään, hartaasti ja hitaasti.
Välillä tekee hyvää puhdistautua, vapautua viruksista, loisista ja muista hyväksikäyttäjistä.
Koneen puhdistus on helppo homma: vain pari napillista sormivoimaa ja sinne meni pala elettyä elämää. 

 

Kunpa itsensä voisi puhdistaa ja parantaa samalla tavalla ja yhtä helposti! Ei voi, ei. Syvälle tähän ihmislapseen on tullut tuskallisia viiltoja, jotka liittyvät kiinteästi noiden asioiden parissa puuhasteluun. Valitettavasti. Nielen heikkouteni, enkä kerro kenellekään noista haavoista.

Tai ehkä sittenkin avaudun...Tai jospa sittenkin jätän arvailujen varaan, mitä todella ikävää minulle on tapahtunut.

Oikeastaan on vain yksi tätä lihallista olomuotoa koskeva ikävä haava, nimittäin vatsahaava. Sekin vielä, prkl. Oisko ollut vähän sterssiä, kiirettä, kiltteyttä, liiallista velvollisuudentuntoa ja ylenpalttista kiukun nielemistä? Ehkä. Laitetaan kuitenkin pohjoiskarjalaisten perinneruokien ja liian vähäisen liikunnan syyksi.

Muut haavat lienevät enemmän henkistä ja hengetöntä sieluntilaa koskettavia, jotka eivät ole parannettavissa.
Jään odottamaan, että posti tuo paketin laastareita! Kirurgi voi tökätä paikoilleen samalla, kun kursii kasaan palleavikaa, joka taas on tullut liiallisesta istumisesta. Tietty, tässä koneen ääressä.

Umpihanki tekee hyvää. Hien mukana elimistöstä haihtuu epäoleellisuudet ja jäljelle jää kirkas näky siitä, mikä on oikein ja kohtuullista. Tiedän sen, mutta haen varmistuksen näylleni. 

Heippa hetkeksi!

"Vakuutuslääketiedettä"

Puuhastelin viime kuussa ison ja vaativan "vakuutuslääketieteeseen" liittyvän projektin kimpussa. Se vaati tiukkaa keskittymistä ja henkisiä voimavaroja aamusta yömyöhään. Oli tiedonetsintää, lukemista, uusien asioiden opiskelua, pilkuntarkkaa kirjoittamista ja vaikeiden kysymyksien muotoilua. 

Siinä ohessa vastuunkantamista itsestä ja lähimmäisistä. Oli härdelliä siellä ja täällä ja tuolla.

Niinpä ei ollut mitenkään yllättävää, että voimavarat meni pakkaselle, koneisto yski ja vaati kierrosten rajoittamista. Tukkoista on vieläkin.

Olen huomannut omalta kohdaltani, että laiskottelu on silloin tosi vaikeaa, kun ei ole mitään tekemistä, jonka voisi jättää tekemättä. Nyt on taas sellainen hetki. Olisi mahdollisuus vetää välly korviin ja lojua, mutta ei lojututa.
Niinpä alan horista jotain...

Omasta tällistä asti olen lukenut lakia ja lääketiedettä. En missään yliopistossa, enkä edes ompeluseurassa mammojen kera, vaan ihan tässä omassa avohoitokonttorissani. Olen ystävystynyt Guuklen poikien kanssa. Ne eivät pistä pahakseen, vaikka työllistän niitä joskus 15 tuntia päivässä.

Moni on törmännyt kummajaiseen nimeltä vakuutuslääkäri. Vakuutuslääkärin tittelin saa, kun on laillistettu lääkäri ja opiskelee 40 tuntia vakuutusasioita. Tosin kaikki vakuutusyhtiöille lausuntoja suoltavat kaukoparantajat eivät ole ”opiskelleet” edes sitä 40 tuntia.

Vajaat 19 vuotta sitten minut sipaisi kynällään terveeksi Tapiolan mahatautilääkäri. Siis sellainen, joka on erikoistunut sisätauteihin. Se kumosi kymmenet kerrat kahden neurokirurgian professorin lausunnot eri asiakokonaisuuksista. 

Tuo mahatautilääkäri oli sitä mieltä, että päänsärky, joka alkoi sillä hetkellä, kun löin pääni lattiaan, johtui jostain sairaudesta, eikä siitä tällistä. Minulle alkoi samalla hetkellä joku sairaus, jonka nimeä se ei kuitenkaan kertonut, mutta syy-yhteys tapaturman ja päänsäryn väliltä puuttui.

Ehkä minulta meni vain järki, kun en ymmärtänyt tuota syy-yhteyden puuttumattomuutta. Meni 5 vuotta ennen kuin Vakuutusoikeus suuressa viisaudessaan totesi, että todennäköisesti syy-yhteys on olemassa. Sen jälkeen olen saanut tuohon työtapaturmaan liittyvät lääkkeet ja lääkärissäkäynnit ilmaiseksi.

Tappelin Tapiolan kanssa myös haittarahasta eli siitä, kuinka paljon hermosärky aiheuttaa yleistä haittaa elämiselleni. Tuo mahatautilääkäri laittoi haittaluokaksi 2, joka on alin luokka, josta jotain maksetaan eli minun tapauksessani pari tonnia.

”Pääsin” kakkosen haitalla samaan luokkaan kuin esim. sellaiset henkilöt, joiden peukalo on jouduttu amputoimaan kärkinivelen kohdalta. Ei edellytetä, että peukaloon olisi jäänyt kipua. Niinpä minäkään en ole kauheasti huudellut omista kivuistani. Olisihan se vähän noloa, jos ihmiset ajattelisivat, että turhasta valittaa, kun ei peukkuvamma ole kovin kummoinen haitta, eikä siten aivohermovammakaan voi olla, kun ne ovat samassa karsinassa. Tuskin minun oikeudentajuni on ainoa, joka ei oikein sulata tuota rinnastusta. "Vakuutuslääketiede" sulattaa, koska se ei ole mitään oikeaa lääketiedettä, ei edes mitään tiedettä. Se hoitaa vain vakuutusyhtiöiden tasetta.

Valitin omasta haittaluokastani ja Vakuutusoikeus tuplasi sen vuosien kuluttua. Pääsin jo samaan luokkaan kuin henkilö, jolle tapaturma oli aiheuttanut jäykän ranteen.

Tappelin Tapiolan kanssa monta vuotta myös työkyvyn alenemasta. Mahatautilääkäri päätti, että hermosärky ja siihen oleva maksimilääkitys, eivät alenna työkykyäni. Ei muuta kuin viikoksi hiihtovaellukselle tuntureille asiakkaiden kanssa. Olisin voinut lähteäkin, mutta vain kahdestaan sen mahatautilääkärin kanssa. Olisiko hän ottanut minut oppaakseen? Tai kenties suostunut kallioltalaskeutumiseen niillä köysillä, joihin minä olin tehnyt solmut. Ainakaan itse en olisi uskaltanut laskeutua; aivosumu pimensi vähäisenkin järjenvalon.

Tappelin myös kuntoutuksesta. Tapiolan mahatautilääkäri ei myöntänyt kuntoutusta. Ei tietenkään, koska parin sentin puuttuminen peukusta ei vaadi kuntoutusta, eikä se työkykyäkään alenna. Sehän on vain luonteenheikkoutta, jos ei aina pysty olemaan ulkona talviaikaan, kun viima vetäisee hermoon jo ovella niin kovaa, että silmissä pimenee. Koska jäykällä ranteella pystyy olemaan ulkona, minunkin pitää pystyä.

Mahatautilääkäri kertoi, että voin tehdä sisätöitä, mutta ei myöntänyt uudelleenkoulutusta, eikä sitä myöntänyt Vakuutusoikeuskaan. Olisikohan johtunut siitä, että tämä kuntoutusasia oli käsittelyssä siinä kohtaa, kun tapaturmasta oli kulunut jo n. 10 vuotta.

Tein itseäni koskevia valituskirjelmiä, kanteluita ja muistutuksia ainakin 50 kpl. Lakimies teki yhden, mutta se oli niin helvetin huono, että päätin itse jatkaa niiden tekemistä. Vakuutusoikeudessa voitin eri asiakokonaisuuksista 5/6. Aika hyvin!

Aikaa kului 13 vuotta ennen kuin kaikki tapaturmaan liittyvät asiat olivat loppuunkäsiteltyjä ja lainvoimaisia.

Omien tappeluideni ohessa autoin kymmeniä kavereita heidän vielä törkeämmissä tilanteissa. Pidin ja pidän edelleenkin suoranaista ”vertaisvastaanottoa”. En näe mitään syytä pantata tietoja, joita minulle on kertynyt aikojen kuluessa.

Nämä "vakuutuslääketieteelliset" tapaukset ovat avanneet minulle sellaisen maailman, jota ei pitäisi olla sivistyneenä itseään pitävässä maassa. Olen joutunut tutustumaan erittäin syvällisesti yhteen yhteiskuntamme pahimmista mätäpaiseista eli vakuutuslääkärijärjestelmään.

Isoa määrää sairaita ja vammautuneita kohdellaan pelkkinä tapausnumeroina ja kuluerinä, joilla ei ole mitään ihmisarvoa. Ei ole liioiteltua sanoa, että monet ihmiset tappavat itsensä vakuutusyhtiöiden vuoksi. Kun saa pahat vammat ilman omaa syytä, eikä pysty töihin ja silti joku tuntematon paperinpyörittäjä määrittelee terveeksi ja työkykyiseksi, niin se aiheuttaa katkeruutta, vihaa, raivoa. Pahimmillaan menee puoliso, lapset, rahat, omaisuus, ystävät, ihan kaikki. Jää ihan yksin tyhjän päälle vailla tulevaisuutta. En ihmettele, etteivät kaikki jaksa kipujensa ja muiden rajoitteidensa kanssa.

Jos vammautunut saisi oikeutta ja oikeudenmukaisen kohtelun, tilanne olisi helpompi sietää. Vuosien ja vuosikymmenten roikottaminen löyhässä hirressä saattaa kiristää kiikkumista.

Korvauksia ei tietenkään pidä maksaa sellaisille, joille ne eivät kuulu. Epäselvissä tapauksissa vakuutusyhtiön pitäisi kutsua asiakas keskustelemaan asiasta jonkun vakuutustyypin kanssa, joka selostaisi tilanteen ja miksi korvaus hylätään. Silloin se olisi helpompi hyväksyä ja varmastikin suuressa osassa tapauksia vältyttäisi raskailta ja vuosia kestäviltä valituskierteiltä. Tuollaisen keskuselun ei luulisi olevan ylivoimaista järjestää! Toki voisi olla ikävä tilanne, jos asiakas tuotaisi tilaisuuteen sängyllä pää paketissa, vaikka hänelle olisi ollut tarkoitus kertoa, että hän on täysin työkykyinen nuohoojan työhönsä. Tietystikin hänet voidaan uudelleenkouluttaa esim. insinööriksi, vaikka puolet aivoista oli jäänyt jonkun möttösen pihamaalle, kun jalka vähän lipsahti katolla keikkuessa.

Viime kuussa aloitettu projekti on melkein valmis. Vain yksi iso vakuutusalalla toimiva yhtiö on ollut haluton yhteistyöhön, eikä halua kertoa vastauksia kysymyksiini, jotka olen jo löytänyt sen omalta sivustolta.

Tuo melkoista tyydytystä, kun saa kyykyttää jotain lakimiestä. Huokeat huvit!