Kysymys on siis äitini kohtalosta, joka koskettaa ja satuttaa hänen lisäkseen meitä lähimpiä ja suurta ystäväjoukkoa, tuttuja ja monia tuntemattomiakin. Satuttaa sillä tavalla, että ihmiset tuntevat suurta myötätuntoa sairasta vanhusta kohtaan, joka joutuu elämään vanhuudenpäiviään helvetillisessä karusellissa, jossa häntä on mätkitty toinen toistaan törkeimmillä kommenteilla, syytöksillä ja likaisilla tempuilla. Tuo mätkiminen aiheuttaa normaaliakin kipeämpiä mustelmia ja vammoja, kun tietää, mistä suunnasta iskut tulevat.
Olen kirjoittanut aiemmin siitä, että yksi perikunnan osakas ei ole hyväksynyt vanhempieni yhdessä tekemää testamenttia. Niinpä ajattelin laittaa tähän lainauksen Testamentti-sivustolta, että jokainen voi muodostaa asiasta haluamansa mielipiteen.
Testamentti-sivustolla luetellaan ne perusteet, joilla testamentista voi nostaa Käräjäoikeudessa moitekanteen puolen vuoden kuluessa testamentin tiedoksisaamisesta.
https://testamentti.fi/testamentin-moite/
-------------------------
"Testamentin moitteella tarkoitetaan perillisen väitettä, että testamentti on pätemätön.
Testamentti voidaan julistaa pätemättömäksi, jos
- testamentintekijä on ollut alaikäinen
- testamenttia tehtäessä ei ole noudatettu laissa säädettyjä muotoja
- testamentin tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai testamentintekijän muu sieluntoiminnanhäiriö, kuitenkin siten, että sairauden on täytynyt vaikuttaa testamentin sisältöön
- testamentintekijä
on pakotettu tekemään testamentti tai hänet taivutettu siihen
käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään,
tahdonheikkouttaan tai riippuvaista asemaansa taikka hänet on
petollisesti vietelty tekemään testamentti tai hän on muutoin
sillä tavoin erehtynyt, että se on määräävästi vaikuttanut
hänen tahtoonsa.
----------------
Koska kaksi ensimmäistä
eivät ole mahdollisia, peruste täytyy löytyä kahdesta muusta
kohdassa.
”testamentin
tekemiseen on vaikuttanut mielisairaus, tylsämielisyys tai
testamentintekijän muu sieluntoiminnanhäiriö, kuitenkin siten,
että sairauden on täytynyt vaikuttaa testamentin sisältöön”
”...
pakotettu tekemään testamentti tai hänet taivutettu siihen
käyttämällä väärin hänen ymmärtämättömyyttään,
tahdonheikkouttaan...”
Nyt saa ruveta nostelemaan
lapasta ylös ojennukseen, jos joku tunnistaa tai edes epäilee
jonkun kohdan pitävän paikkaansa.
Niinpä!
En minäkään lähimpänä
tunnista mitään tuollaista. En silloin tekohetkellä, enkä vielä
nytkään yli 10 vuotta sen jälkeen.
En ole eläissäni
kohdannut mitään yhtä raukkamaista tekoa kuin tämä, ettei
hyväksy testamenttia. Tai siis nythän odotetaan, milloin tulee
ilmoitus siitä moitekanteesta, että äiti joutuu käräjille
puolustamaan tekemäänsä viimeistä tahtoaan.
Kyllä aikomastaan
moitekanteesta olisi voinut kertoa jo perunkirjoituksessa ja laittaa
sen heti vireille, mutta kun ei ollut munaa katsoa äitiä silmiin
pienemmissäkään asioissa, niin miten sitten tässä olisi ollut.
Eikö ne pienet siniset
pillerit auta yhtään saamaan nautintoa, kun sitä pitää hakea
tällä tavoin? Mahtaa olla ja tulla megalomaaniset kiksit, kun ne
kestävät ensin yhtä putkea tämän 6 kk:n odotteluajan ja
sittenhän varsinainen rähinä äitiä kohtaan alkaakin.
Sen kyllä haluan nähdä
omin silmin ja kuulla omin korvin, kun se perillinen yrittää
lakimiesarmeijansa avustuksella tehdä äidistä esim. tylsämielistä
tai todistaa, että hänellä olisi ollut joku sieluntoiminnan
häiriö.
Mitä äitinsä käräjille haastamisella saa ajoiksi eli seurauksiksi, joiden kanssa joutuu elämään loppuelämänsä?
- lisää ystäviä vai menettääkö ne kaksi viimeistäkin? Menettää!
- arvostusta ja kunnioitusta toisten silmissä? Ei varmasti!
- menestystä ja vaikutusvaltaa? Niin narsistit kuvittelee
- sovinnon? Ei koskaan, ei ikinä.
- kutsun hautajaisiin, nimen kuolinilmoitukseen? Ei varmasti
- perinnön äidin omasta testamentista? Ei saa senttiäkään
Asiasta sanottua:
Op:n pankkivirkailija:”
Ei kai se meinaa koko puolta vuotta miettiä, mitä tekee?”
Koulukaveri samalta
luokalta: ”Eikö se perkele ole yhtään muuttunut?”
Sukulainen: ”Jumala rankaisee vielä”
Sukulainen: ”Jumala rankaisee vielä”
Serkku:”Kyllä se vielä
kolahtaa omaan nilkkaan”
Äiti:”Eikö siulla ole
omaatuntoa?” (ei saanut vastausta)
Kolmen kuukauden
mietiskelyn jälkeen perillinen sanoi: ”Pitää vielä miettiä”
Kun muuta valtaa ei ole,
niin moitekanteen mahdollisesti tuomasta euforiasta fantasioiminen
taitaa olla yhtä maukasta kuin terapeuttien sääliä osoittavat
sanat. On esitetty sellaisiakin näkemyksiä, että kaiken taustalla
olisi sen tämän hetkinen nainen. Kun ei taida olla muuta yhteistä
puhumista kuin minun haukkuminen, niin jostainhan se on riemu ja
energia revittävä. Antaa palaa vain!
Mahtaa olla valtava
vallantäyteys ja voimantunto, kun saa pitää pihdeissään äitiään,
joka ei ole eläissään tehnyt mitään väärää, vaan aina
nöyrästi palvellut, hoitanut ja raatanut itsensä unohtaen. Tässä
on sitten kiitos! Kiitoksena elämäntyöstä pääsee käräjille.
Normaali ihminen häpeäisi, eikä tahallaan enää pahentaisi
tilannetta. Joku ei vain tajua tehneensä mitään väärin.
Montakohan hametta lienee kaapissa?
Moni ystävä on aivan
aiheellisesti kauhistellut, että mitä karseaa tarvitsee vielä
tapahtua ennen kuin normaali käyttäytyminen alkaisi ja puheet
alkaisivat olla järjellisiä. Onko sellainen enää edes
mahdollista, kun on ollut puoli vuosisataa sokaistunut omasta
erinomaisuutensa harhasta?
Nolla on nolla ja menee
pakkaselle, kun yhä edelleen haluaa lisätä siihen miinuksia
törkeillä puheilla ja toisten elämäntyön mitätöinnillä. Kun
alkaisi tekemään töitään, niin ehkä ei jäisi niin paljon aikaa
kaunan kasvattamiseen ja kostonhalussa pyöriskelemiseen.
Eikö sitä vaan voisi
elää omaa elämäänsä ja jättää toiset rauhaan? Vai eikö sitä
omaa elämää ole?
Minä saan energiani
kirjaprojektista, johon on valmista materiaalia kymmeniä sivuja.
Nämä muutamat blogikirjoitukset ovat vain muutamia maistiaisia;
eivät edes kuvauksia pahimmista tapahtumista ja puheista.
Kirjoitustahti on kiihtynyt mitä enemmän kuluu aikaa kesästä ja
siis mitä lähemmäksi tammikuun loppu ja moitekanteen saapuminen
tulevat. Sitä saa mitä pyytää! Otan jokaisen odottelupäivän
pyyntönä kirjoittaa lisää.
1 kommentti:
Raskasta asiaa. Paljon on kyllä harkittavaa, kun lähdetään miettimään asioiden eteenpäin viemistä. Mitä tuohon testamenttiin ja oikeuksiin tulee, niin varmasti asianajaja on suuri apu. Me vierestä olemme katselleet naapurin erimielisyyksiä testamentin suhteen, jo paljon etukäteen ennenkuin asiaa tarvitsee pahemmmin edes miettiä..
Tuntuu usein aiheuttavan eripuraa nämä asiat.
Lähetä kommentti