Kitteeläinen vaalisirkus

Tänä vuonna ennen suloista suvea toteutuu kunnallinen demokratia, kun valtuustot saavat äänestyksen perusteella sellaiset valtuutetut kuin ne ansaitsevat ja haluavat. 

Ajattelin kirjailla ylös tässä ennen vaaleja suoranaisen sarjan omasta mielestäni mielenkiintoisia tapauksia menneisyydestä, ilmiöitä nykyisyydestä ja uhkakuvia pelolla odottamastani tulevaisuudesta. 

Toisaalta taas, eipähän minulla pitäisi olla mitään intressiä Kiteen asioihin, koska olen joensuulainen. Hoidan kuitenkin äitimuorin asioita ja se antaa hyvän kosketuspinnan, miten siellä toimivat tai paremminkin ovat toimimatta soteen liittyvät asiat

Joitakin viikkoja ennen vaaleja alkavat monien ehdokkaiksi hyväksyttyjen huvittavat teatteriesitykset. He yrittävät saada vimmaisessa äänikiimassaan vaalikarjaa koppeja kohti, kun äänestyspäivät viimein koittavat.

Tyypit, jotka ovat istuneet jo vuosikausia tai pahimmat jopa vuosikymmeniä vallan pyhätöissä päättämässä kaupungin asioista, lupaavat taas yhdeksän hyvää ja kymmenen parasta asiaa, mitä vaan voivat keksiä keskinkertaisella ymmärryksellään. 

Äänestäjille voi sitten kertoa ihan vakavalla naamalla, että ehdotin ja tein kaikkeni toteuttaakseni lupaukseni, mutta kun muut eivät kannattaneet. Sitten he voivat kiroilla yhdessä toisten tyhmyyttä, kun ne eivät halunneet rakentaa paskahuussia keskelle autiota toria.

Voihan sitä lähteä vaaleihin samoilla teemoilla kuin edelliselläkin kerralla, kun on täyttämättä ne aiemmatkin lupaukset. Esitteiksikin kelpaavat numeroa vaille samat läpyskät. Ehdotan, että vielä vähän aikaa vallankahvassa olevat valtuuteut saisivat pitää entiset numeronsa, niin ihmisten ei tarvitsisi saada postiluukkuihinsa ylenmääräistä vaalimainossaastetta. Monilla on nimittäin muistissa edellinen läpyskä ja vakioehdokas, jota äänestävät siitä huolimatta, oliko se sanonut sanaakaan koko vaalikautena.

Viime vaalien alla yksi reppana jakeli itse ja jakelutti kavereillaan niin sitkeitä läpysköistä, ettei niistä saanut edes sytykkeitä uuniin. Nyt ei tarvii jakaa sellaisia meidän muorin laatikkoon!

Paikallislehteäkään ei viitsi lukea enää sen jälkeen, kun siihen ilmestyy pällistelemään paikkakunnan kauniit, rohkeat ja rikkaat.

Eu:n tukipäätös vai kenelle luvatut fyrkat?

Jotkut ehdokkaat saattavat esittää lupauksinaan jopa sellaisia asioita, joista heillä ei ole edes mahdolllisuutta päättää, kun ne eivät kuulu valtuustojen päätäntävaltaan.

Joku saattaa luvata, että hän poistaa aborttioikeuden, homoliitot ja vähentää presidentin valtaoikeuksia.

Joku saattaa luvata, että kiteeläisetkin pääsevät lääkäriin. Tavallaanhan se on monen kohdalla toteutunut lupaus, sillä lääkäriin pääsee kuolemalla. Tarvitaan nääs kuolintodistus, kun joku heittää lusikkansa nurkkaan tai kirveensä kaivoon.

Normaalimpi lääkäriin pääseminen onkin sitten melkoista utopiaa. Jollekin jopa märkä päiväuni, jos kukaan ei kerkeä vaihtamaan vaippaa.

Minulle on kerrottu voimakkain äänenpainoin, että Kiteen kaupungin perusturvaan liittyviä asioita ei saa arvioida kriittisesti. Ei ainakaan julkisesti. 

Minä muka haukun kaikki. Nämä blogikirjoitukseni ovat muka haukkumista. Onko? Minä käytän perustuslaillista oikeuttani, sanavapauttani, näissä kirjoituksissani. Se ääliö älähtää, jota kohden lause lävähtää? 

Ääniä yritetään ostaa hernekeitolla tai kahvilla ja parhaat päivänsä nähneellä lettivehnässiivulla, jonka läpi näkyy vähintäänkin seitsemän kirkontornia. 

Jotkut ehdokkaat tarjoavat vaalikyytejä esim. jonkun syrjäkylän mökinmummoille. Minusta se on nykypäivän muilutusta. Matkalla kopille mummo ”piestään” äänestämään kuskia tai jotain muuta, nimeltä mainittua hyväkästä. Ennen innokkain muiluttaja oli Lapuan liike.

Kehotan äänestystä miettiviä kansalaisia suhtautumaan kriittisesti jopa ehdokkaiden tarjoamiin ilmaisiin grillimakkaroihin. Eräs huonohampainen papparainen oli iskenyt tekohampaansa onttoon nakkiin, joka oli ollut keskeltä ihan jäässä. Tämä kolmen sodan veteraani kirota päräytti, että perkele, on se kummaa, että nykynuoriso ei osaa edes makkaroita paistaa, että Tali-Ihantalassa oli niin kuumat paikat, että naapurikylässäkin olis nakit palaneet.

Sotettaa

Pari kertaa vuodessa tarvitsen itselleni nimetyn Hyvinvointiaseman palveluja Joensuussa. Viime keväänä hengitysröörieni pahoinvointi muuttui muutamassa päivässä hyvinvoinniksi, kun sain piipun imettäväksi ja kortisoni hyväili keuhkojani. Tässä tapauksessani nimenvaihdos arvauskeskuksesta Hyvinvointiasemaksi oli onnistunut erinomaisesti. Kiitän ja niian! En tosin kovin syvään, ettei polvet pamahda lopullisesti.

Muistini ei ulotu normaaleissa asioissa kovin monia vuosia taaksepäin, mutta sen muistan, että sotesta on puhuttu iät ja ajat. Riippumatta siitä, kuka on vallassa, aina vaan sotetetaan. Puolesta ja vastaan, sekä ja että, sinne ja tänne, kuka ja mitä, yök ja yök.

Uutiset kertoivat eilen, että nyt viimein se himmeleiden himmeli, sote, on synnytetty ja syntynyt. 

Sote-lapsonen taitaa tosin olla hieman epämuodostunut keskonen. Koska synnytys oli pitkittynyt vuosikausia, Sote oli altistunut hapenpuutteelle ja siten sille oli tullut aivovaurio. Tai ehkä se olikin niillä vt. kätilöillä, jotka olivat saaneet epäpätevyytensä jo viime vuosituhannella.

Jään mielenkiinnolla odottamaan sitä, millaiset varpajaiset vastasyntyneelle järjestetään.

Kokkareet kehuvat omissa bileissään, että heidän unelmasotensa sai valinnanvapauden. Siis sellaisen valinnanvapauden, että leijonaveljien omistamat lääkäriasemat saavat itse päättää, missä veroparatiisissa säilyttävät himmeleistä kiskomiaan hilloja. 

Kepulit iloitsevat, kun saivat järjestettyä sotevauvansa avulla uskollisille maakuntasatraapeilleen satoja suojatyöpaikkoja. 

Persut repivät riemua siitä, että kukkenhaimille ei anneta yhtään rahaa tästä sotetuksesta.

Toivottavasti sote-lapsonen kehittyy vioistaan huolimatta edes konttausasteelle. Jos se oppisi puhumaan, niin se voisi kertoa, minne koskee ja mitä pitäisi ehkä tehdä. Epäilen tosin, että ne samat vt.kätilöt ovat kuuroja, koska eivät kuulleet asiantuntijoiden antamia neuvoja raskauden aikana, vaan näpertelivät keskenään hämärissä kammareissaan.

Muutos kätkee aina mahdollisuuden paremmasta. Onhan se mahdollista, että tämä sotetus onnistuu viimein. Onhan se mahdollista, että sairaat pääsevät lääkäriin muutamassa päivässä. Onhan se mahdollista, että sossunluukulta saa todellista apua elämän vaikeuksiin. On. On todellakin mahdollista. 

Epäilen, enkä ole ainoa.

Opiskelin tätä sotetusta useammasta lähteestä ja kerron tässä hieman huvittavia havaintojani. 

Aikuiset ihmiset, nämä vt. kätilöt, yrittävät syöttää ruusunpunaisia unelmahöttöjään sairaille ihmisille. He tietävät jo ennakoon, että mikään niista höttösmöttösistä ei toteudu hyvin, tuskin edes kohtuullisesti. Onhan se toki mukavaa istua kokouksissa tuottamassa itsestäänselvyyksiä ja kuvittelemassa olevansa tärkeä ja viksu. 

Paikat noihin pöytiin on jaettu poliittisten lehmänkauppojen perusteella. Ei siis tarvitse olla millään tavalla pätevä. Riittää kun on sopiva. Ja rahaa tulee kokouksista, matkoista, ansionmenetyksistä yms. Jos joutuis ilmaiseksi istumaan, pöydissä ei olisi tungosta. Asiantuntijat saisivat silloin päättää asiantuntemusta vaativista asioista.

Mie ja sie. Myö yhessä

 Meillä täällä itärintamalla ollaan etulinjassa monessakin mielessä, mutta taidan tässä kertoa vain edistyksellisestä Siun sotesta. Vähän ennen sitä kuuluisaa maailmantappia se muuttaa nimensä Miun soteksi. Ei tosin miun. Kummullani kasvanee silloin jo arviolta tuhat vuotta vanhoja ikihonkia.

Siun sotella on palvelujen painopisteenä kotona pärjääminen.”Talousarviossa pysymisen ehdottomia edellytyksiä ovat palvelujen yhtenäistäminen koko maakunnassa, sosiaali- ja terveydenhuollon välisten raja-aitojen häivyttäminen sekä panostaminen ennaltaehkäiseviin ja kotona pärjäämistä tukeviin palveluihin. Tämä tarkoittaa mm. kotisairaanhoidon laajentamista, maakunnallisesti yhtenäisiä kuntoutuspalveluja sekä ensihoidon kehittämistä ja yhdistämistä muuhun kotiin vietävään hoitoon. Niin ikäihmisten kuin vammaistenkin laitosasumista vähennetään hallitusti ja korvataan eritasoisella palveluasumisella jo tulevan vuoden aikana. ”

Noinhan siellä Siun soten sivulla lukee

Arvelen, että noista korulauseista huolimatta mikään muu ei muutu kuin logo laskuissa. Arvelen, että reuna-alueiden palvelut heikkenevät entisestään. Höpinä jostain valinnanvapaudesta on lähinnä aprillipila. Tai no, saahan sitä valita meneekö arvauskeskukseen sisälle etuovesta vai peräaukosta.

Siun soten tärkein asia vaikuttaisi olevan koti. Ihanaa! Ihminen saa olla kotona kuolemaansa saakka. Palvelut viedään sinne. Käydään pesemässä pykineet varpaanvälit ja leikkaamassa korvakarvat, että kuulokoje sopisi paremmin, mikäli se sattuisi löytymään jostain esim. jääkaapista.

Entäs sitten, kun kuntakeskuksesta on matkaa sinne kotiin 30 kilometriä ja siellä tarvitsisi käydä 3 kertaa vuorokaudessa? Olen nähnyt, kun eräs omainen haukuttiin pystyyn, kun hän uskalsi sanoa, ettei siinä ole järkeä, ettei se ole käytännössä mahdollista. Vastaus oli: ei teidän tarvitse huolehtia siitä, se on kaupungin resurssointikysymys.

Siun soten tavoite on siis, että jo ensi vuonna laitoksissa asuvat ikäihmiset pääsevät palvelutaloihin.

Tässä kohtaa en tiedä, itkisinkö vai nauraisinko. Varmuuden vuoksi teen kumpaakin yhtä aikaa. Se onnistuu näet hyvin helposti meiltä karjalaisilta.

Valtion virkamies on kieltänyt minua kirjoittamasta Kiteen vanhusten asioista. En tottele, vaikka toiset virkamiehet pöräyttäisivät koppiautolla pihaan. 

Eräs kiteeläinen vanhustenhoitaja sanoi minulle joku päivä sitten, että hoitajia on kielletty kritisoimasta missään tilanteissa työpaikkojen olosuhteita, henkilökunnan vähyyttä ja sitä, ettei kerkeä tekemään mitään muuta kuin pakolliset perushoidot. Hoitaja kertoi, että hän tekisi paljon enemmän vanhusten hyväksi, jos olisi aikaa.

Kiteen hoitopaikat ovat täynnä. On pitkät jonot. Vain kuolema vapauttaa paikkoja. Kiteen perslautakunta on päättänyt, että paikkoja ei osteta yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Mihin meinaavat laittaa heidät, jotka tarvitsevat pikaisesti hoitopaikan? Entä heidät, jotka ovat kaikkien lakien ja asetusten mukaan oikeutettuja hoitopaikkaan? 

Perimätieto kertoo, että eräs vastasyntynyt oli laitettu heinille härkien kaukalon, kun ei ollut tilaa majatalossa. Nyt ei ole tilaa palvelutaloissa, eikä nykynavetoissa kaukaloita.