Kitteeläinen vaalisirkus

Tänä vuonna ennen suloista suvea toteutuu kunnallinen demokratia, kun valtuustot saavat äänestyksen perusteella sellaiset valtuutetut kuin ne ansaitsevat ja haluavat. 

Ajattelin kirjailla ylös tässä ennen vaaleja suoranaisen sarjan omasta mielestäni mielenkiintoisia tapauksia menneisyydestä, ilmiöitä nykyisyydestä ja uhkakuvia pelolla odottamastani tulevaisuudesta. 

Toisaalta taas, eipähän minulla pitäisi olla mitään intressiä Kiteen asioihin, koska olen joensuulainen. Hoidan kuitenkin äitimuorin asioita ja se antaa hyvän kosketuspinnan, miten siellä toimivat tai paremminkin ovat toimimatta soteen liittyvät asiat

Joitakin viikkoja ennen vaaleja alkavat monien ehdokkaiksi hyväksyttyjen huvittavat teatteriesitykset. He yrittävät saada vimmaisessa äänikiimassaan vaalikarjaa koppeja kohti, kun äänestyspäivät viimein koittavat.

Tyypit, jotka ovat istuneet jo vuosikausia tai pahimmat jopa vuosikymmeniä vallan pyhätöissä päättämässä kaupungin asioista, lupaavat taas yhdeksän hyvää ja kymmenen parasta asiaa, mitä vaan voivat keksiä keskinkertaisella ymmärryksellään. 

Äänestäjille voi sitten kertoa ihan vakavalla naamalla, että ehdotin ja tein kaikkeni toteuttaakseni lupaukseni, mutta kun muut eivät kannattaneet. Sitten he voivat kiroilla yhdessä toisten tyhmyyttä, kun ne eivät halunneet rakentaa paskahuussia keskelle autiota toria.

Voihan sitä lähteä vaaleihin samoilla teemoilla kuin edelliselläkin kerralla, kun on täyttämättä ne aiemmatkin lupaukset. Esitteiksikin kelpaavat numeroa vaille samat läpyskät. Ehdotan, että vielä vähän aikaa vallankahvassa olevat valtuuteut saisivat pitää entiset numeronsa, niin ihmisten ei tarvitsisi saada postiluukkuihinsa ylenmääräistä vaalimainossaastetta. Monilla on nimittäin muistissa edellinen läpyskä ja vakioehdokas, jota äänestävät siitä huolimatta, oliko se sanonut sanaakaan koko vaalikautena.

Viime vaalien alla yksi reppana jakeli itse ja jakelutti kavereillaan niin sitkeitä läpysköistä, ettei niistä saanut edes sytykkeitä uuniin. Nyt ei tarvii jakaa sellaisia meidän muorin laatikkoon!

Paikallislehteäkään ei viitsi lukea enää sen jälkeen, kun siihen ilmestyy pällistelemään paikkakunnan kauniit, rohkeat ja rikkaat.

Eu:n tukipäätös vai kenelle luvatut fyrkat?

Jotkut ehdokkaat saattavat esittää lupauksinaan jopa sellaisia asioita, joista heillä ei ole edes mahdolllisuutta päättää, kun ne eivät kuulu valtuustojen päätäntävaltaan.

Joku saattaa luvata, että hän poistaa aborttioikeuden, homoliitot ja vähentää presidentin valtaoikeuksia.

Joku saattaa luvata, että kiteeläisetkin pääsevät lääkäriin. Tavallaanhan se on monen kohdalla toteutunut lupaus, sillä lääkäriin pääsee kuolemalla. Tarvitaan nääs kuolintodistus, kun joku heittää lusikkansa nurkkaan tai kirveensä kaivoon.

Normaalimpi lääkäriin pääseminen onkin sitten melkoista utopiaa. Jollekin jopa märkä päiväuni, jos kukaan ei kerkeä vaihtamaan vaippaa.

Minulle on kerrottu voimakkain äänenpainoin, että Kiteen kaupungin perusturvaan liittyviä asioita ei saa arvioida kriittisesti. Ei ainakaan julkisesti. 

Minä muka haukun kaikki. Nämä blogikirjoitukseni ovat muka haukkumista. Onko? Minä käytän perustuslaillista oikeuttani, sanavapauttani, näissä kirjoituksissani. Se ääliö älähtää, jota kohden lause lävähtää? 

Ääniä yritetään ostaa hernekeitolla tai kahvilla ja parhaat päivänsä nähneellä lettivehnässiivulla, jonka läpi näkyy vähintäänkin seitsemän kirkontornia. 

Jotkut ehdokkaat tarjoavat vaalikyytejä esim. jonkun syrjäkylän mökinmummoille. Minusta se on nykypäivän muilutusta. Matkalla kopille mummo ”piestään” äänestämään kuskia tai jotain muuta, nimeltä mainittua hyväkästä. Ennen innokkain muiluttaja oli Lapuan liike.

Kehotan äänestystä miettiviä kansalaisia suhtautumaan kriittisesti jopa ehdokkaiden tarjoamiin ilmaisiin grillimakkaroihin. Eräs huonohampainen papparainen oli iskenyt tekohampaansa onttoon nakkiin, joka oli ollut keskeltä ihan jäässä. Tämä kolmen sodan veteraani kirota päräytti, että perkele, on se kummaa, että nykynuoriso ei osaa edes makkaroita paistaa, että Tali-Ihantalassa oli niin kuumat paikat, että naapurikylässäkin olis nakit palaneet.