KYLLÄ ENNEN OL HELEPPOO

Rakas Terttu,
taustalla Tarja soittopelien äärellä

Rakas ystäväni Terttu esitti tämän kirjoitelman 29.7.2017 järjestämissäni iltamissa Kiteen Papinniemellä Teijon ja Ullan valtavan hienossa juhlapaikassa.

Tämänkaltainen kirjoitelma on lähtenyt liikkeelle jonkun pakinoitsijan kynästä, kuljeskellut ympäri valtakuntaa ja muokkautunut matkan varrella

 Kun se löysi tiensä minun ruudulle, niin minäkin muokkasin tekstiä ja lisäksi yritin kääntää sen meidän tienoon, Puutteenperän, ihmisten käyttämän puhekielen kaltaiseksi.

Ennen oli heleppoo

Nyt ei ou mikkään niinkuin ennen. Toista se ol ennen, sillo elämä ol heleppoo. Ei ollu ressiä, ei raumaa, ei väärin ymmärrettyjä penskoja, eikä nuorisorikollisuutta. Ei ollu sivareita, luonnonsuojelijoita, rötösherroja, kasinopelureita, rattijuoppoja, eikä juppeja. Ei ollu jumppaa, kahvakuulaa, sumbaa, eikä varsinkaan sauvakävelyä.

Kunnon immeisijä

Ol vuan kunnon immeisiä, hamppareita, omenavarkaita, rehellisiä rosvoja ja pontikankeittäjiä.

Ei ollut lapsilisiä, kansaneläkkeitä, toimeentulotukkee, tukilisän lisäosia, eikä ruokajonoja. Oli vain oma-apu, nuapurapu, syytinki ja vaivaistalo. Palkan sai, jos kehtas tehä työtä ja jos se oli isännän mielestä maksamisen arvosta.

Ei ollut samppoota, hiustenhoitoaineita, keeliä, silmänympärysrasvoja, pikkuhousunsuojia, eikä ohvia. Ol vuan sauna, ulkohuussi, mäntysuopa, pikiöljy, hirvensarvisuola ja terva.

Ei ollu sukkahousuja, pikineitä, tankoja, tekokuituja, superlonpatjoja, untuvatyynyjä, eikä vessänkyy. Ol vuan pässinpökkimät, pussihousut, laamapaita, lanellipöksyt, piästä- tai sivustavetettävä sänky ja olokipatja.

Ei ollu jiäkuappii, pakastinta, sähkövatkainta, kahvinkeitintä, yleiskonetta, mikroo, krilliä, eikä leipäkonetta. Ol vuan muakellar, tampuuri, nurkkakuappi, leiviuuni, puuhella, kuparinen kahvipannu, varpuvispilä, härkin, musta pata ja äijin jauhopeukalo.

Ompeluseura vai opintokerho?

Ei ollu teeveetä, tereoita, viteoita, kuuklea, veispuukkia, eikä ejes ulaa, puhumattakaa tikistä. Ol vuan kyläpelimanni, nuorisoseura, opintokerho, koulukirjasto, ompeluseura, näytelmäpiiri ja laulukuoro.
Tiijonvälityksestä pit huolen Karjalaine, Karjalanmua, Maaseuvun Tulevaisuus, puskaratio, sentraali-Santra ja juoruämmät.

KYLLÄ ENNEN OLI HELEPPOO!

Ei ollu kuntasuunnitteluu, asemakaavoo, ei ympäristölautakuntoo, johtoryhmee, eikä muakuntaliittoo.Tehtiin vuan niin, että hyvee tul.

Ei ollu peruskouluu, lukijoo, opinto-ohjaajoo, ei virikkeellistä pä

ivähoitoo. Ol vain kunnijoitettu kansakoulu opettaja, rippikoulu ja joillain hyväosaisilla keskikoulu ja kansanopisto.

Ei ollu A-linikkoo, päihehuoltoo, alkoholin viärinkäyttöö, huumekoirija, eikä työrajotteisia. Ol vain juoppoja, tuurijuoppoja ja kylähulluja. Laiskoja sanottiin laiskoiks, eikä masentuneiksi.

Ei ollu avoliittoja, erisukupuolisija, ransvestiittija, eikä tyttöpoikija. Ol vuan rakkausavioliittoja, pakkonaimisia, susparija ja äpäräpensko

ja, lehtolapsija sanovat sivistynneet. Poikkeavat pantiin sakila järjestykseen.

KYLLÄ ENNEN OL HELEPPOO!

Ei ollut pyrokratioo, reaalikorkoo, heliporrii, optijoita, osinkoja, roskapankkija, eikä euroo. Ol vuan Ossuuskauppa ja Elanto.

Ei ollu terveyskeskusta, polikklinikkoo, lyhytkirurkioo, eikä nettiliäkärrii. Ol vuan Pohjos-Karjala kansanterveystyön kuntainliitto, kunnanliäkär, tiakonissa, vuojeosasto ja keuhkoparantola.

Ei ollu verisuonitautija, tukielinsairauksija, sykopaattista oireyhtymmee, kuppoo, eikä laktoos-intoleranssija. Ol vuan variksesuappaita, näivetystautii, laiskamattoo, vanhuuven höperyyttä, tippatät, kuppari ja kansanparantaja. Ei jääty kitumaa, kuoltiin pois joko ta

paturmasesti, maha-rinta- tai piäntautii taikka vanhuuteen.

Ei ollu perhesuunnitteluu, E-pillereitä, kontoomeita, potenssiliäkkeitä, kierukoita, eikä varsinkaan miehiä mukana synnytyksissä. Lapset ol vahinkoja, joita sanottiin herra lahjoiks. Niitä tul yks joka vuos, parhaimpana kaks.

Ei ollu murkkuikkee, omituisesti käyttäytyviä nuorija, eikä lökäpöksyjä. Jos ei osannu käyttäytyy, selekään niin ussein, että oppi käyttäytymmää.

Ei ollu aateekoo:ta, änämteetä, eeuuta, hooiiveetä, eikä ämteeveetä.

Ol vuan aaiivee, uukookoo ja yyyyaa.

Sydämelliset kiitokset kaikille vierailleni!
Nämä iltamat säilyvät mielessäni ikuisesti

Kun luk ruamatu, Juhani Ahon Rautatien ja Aleksis Kiven Seihtemän veljestä, ni ei tarvinnu uneksii turhanpäiväsistä.

Oltii rehellisijä, ahkerija, esivaltoo kunnioittavija, isänmuallisia, sopeutuvaisija, sisukkaita ja nöyrijä.

KYLLÄ ENNE OLI HELEPPOO! 

Nyt suattaa kuitennii olla aika paljo helepompoo!