Leijonan luola Itärintama

Kyllä ei Itärintamalta lopu ihmettelyjen aiheet ja mieltensäpahoittamiset jouluisena aikanakaan. Nimittäin...

Viime viikolla lueskelin kulmakunnan kovasti ohentunuttta lehdykäistä. Huomioni kiinnittyi kahteen asiaan, jotka päätin yhteyttää, kun idea tuntui hyvältä vielä astuttuani ulos uksesta ja talsittuani muutaman kilometrin joulukuisessa loskassa ja sumussa.

Niinpä yhteytän tv-ohjelmista huomaamani Leijonan luolan ja joulukuusen. Tulkoon siitä vaikka leijjonan kuusi. Tai jopa seitsemän.

Ymmärsithän, että väännän nyt paginaa mm. luolahenkilöstä, jonka henkinen koti lienee jossain hornan kuusessa? Tai ehkäpä jossain ulkoavaruudessa, kun se koti ei vaikuttaisi olevan ainakaan minkään länsimaisen sivistysvaltion alueella. Korkeintaan jossain EU:n ulkorajan rajavyöhykkeellä, johon mahorkan katku tuo epäkuranttia aromia, jos mieto kesäyön vire leijailee vienosti Uralin suunnasta.

Jostain kummallisesta syystä meidän, suurisydämisen ja avaramielisen jouluporukan, mielissä ovat pyörineet tutun lastenlaulun sanat.

Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella.

Namusia ripustettu ompi kuusen oksilla.

Kuusen pienet kynttiläiset valaisevat kauniisti.

En muista miten jatkuu, eikä liene väliäkään.

Hieman taustaa vallitsevalle mielipahalle.

Erään leijjonan emo on odottanut ainakin jo 4 joulua, että saisi joulukuusen runsaista metsistä, jotka hän osaomisti vielä 20 vuotta sitten. Eihän hänellä nykyisin ole enää mitään lakisääteistä oikeutta saada joulukuusta, kun hän ei enää omista ensimmäistäkään puuta niistä miljoonien arvoisista metsistä. Mutta periaatteessa...

Niistä metsistä on vuosien varrella löytynyt varovaisestikin arvioiden satoja joulukuusia kulmakunnan leijjonien ja kenties muidenkin puulaakien myytäväksi ja kenties hyväntekeväisyydenkin mahdollistamiseksi.

Ehkä kuitenkin voitaisi ajatella, että jonkunlainen hyväntekeväisyys, vaikkapa vain kuusen muodossa, voisi ulottua myös monisairasta vanhusta eli leijjonan emoa kohtaan.

Tietenkin edellytyksenä on, että metsissä on vielä jäljellä se yksi ylimääräinen kuusi. Ilmeisesti ei ole, koskapa yleensä asioista jollain tavalla perillä olevat tahot puhuvat jopa lentokentän kokoisesta aukosta perämetsissä...

Kuvittelen, että leijjonilta edellytetään korkeaa moraalia, normaaleja käyttäytymistapoja, rehellisyyttä, vilpitöntä auttamisenhalua ja kunnioitusta kaikkia ihmisiä kohtaan. Leijjonan pitäisi olla esimerkillinen erityisesti vanhempiansa kohtaan, eikä halveksia heidän elämäänsä ja elämäntyötään. Tuon perusteella mitataan ihmismielen suuruus tai pienuus, hyvyys tai pahuus, oikeudenmukaisuus tai vääryys.

Hyväntekeväisyys ja palveluperiaate eivät voi olla valikoivia, sillä silloin ne eivät tule sydämestä, vaan vaikuttimet voivat olla hyvinkin itsekeskeisiä ja omaan etuun tähtääviä.

Palataanpa joulupuuhun...

Leijjonan emolla on hallitsemassaan pihassa lumipalloheisi, jossa silloin tällöin vierailevat

ihanat punatulkut ja punapersetikka ovat kuin isoja namusia. Pienestä kynttiläisestä käynee 300 watin halogeeni, joka valaisee kauniisti koko lähitienoon.

Paikallislehdykässä oli kuva, kun leijjonat luovuttivat muutamia lahjakortteja seurakunnalle edelleenjaettavaksi hädänalaisille ihmisille. Hyvä, hyvä, oikein hyvin tehty!

Tämä on se leijjonan ja joulukuusen tai jopa minkä tahansa puun, yhtymäkohta.

Joitakin kuukausia sitten leijjonan emo sai kuulla muuan leijjonalta, että 'minkä takia mie teille polttopuita antaisin?'.

Joitakin vuosia sitten leijjonan emo sai silmilleen samaan sarjaan kuuluvan kommentin, kun pyysi polttopuita: 'ethän tuota ole maksanut vielä entisiäkään'. Muutaman tiukan neuvonpidon jälkeen kirstunvartija ilmaisi päätöksen: ei tarvitse maksaa.

Ei siis tarvinnut maksaa niistä aiemmista risuista, joilla saunaa oli lämmitetty harva se päivä valmiiksi kylpykuntoon leijjonalle ja sen nykyiselle naiselle. Ainahan saunavieraat myös ruokittiin.

Tällainen ainainen toisten palveleminen ja hyväntekeväisyys oli leijjonan emolle kohtuuttoman raskasta ilman, että puista olisi vielä tarvinnut maksaa. Järki hoi!

Tosin kuultiinhan leijjonalta eräässä tilanteessa myös, että 'lämmitettiinhän niillä (=hänen antamillaan) 'puilla' myös leivinuunia. Todellakin, mutta kyllä piirakkalasti, leipäkassi ja pullapussi meni joka kerran kiitokseksi niistä märistä risuista.

Samoin yhtenään kalafileitä, satoja litroja marjoja, sankoittain sieniä ym. luonnontuotteita autokuormittain ja naisen suvulle myös.

Huono kuulohan minulla on toisessa korvassa, joten saattoi kiitokset mennä ohi.

15 vuotta harjoitimme jokseenkin välttämätöntä hyväntekeväisyyttä ja palvelimme nöyryyttä osoittaen omat tarpeet sivuuttaen.

Leijjonan emolla on sellainen käsitys, että hänen olisi pitänyt saada polttopuut loppuiäksi. Sellainen paperi oli tehtykin, mutta sitten se oli revitty, koska leijjona ei hyväksynyt itselleen sellaista rasitetta, vaivaa ja rahanmenoa. Ei myöskään antanut pientä polttopuupalstaa, vaan lahjoitutti sen itselleen. Paperissa lukee: ”Kiitollisena otan tämän lahjan vastaan”. Loppukaneettina: ei ole ennakkoperintöä. Näitä röyhkeitä tekoja kyllä riittää.

Kuka se taas tässäkin osoitti hyväntekeväisyyttä?

Sallin itselleni kerrottavan, että leijjona oli saanut viime vuonna n. 80 000 euroa pääomatuloja. Oli arvaus, että ne lienevät peräisin metsänmyynnistä. Olkoon, ihan sama minulle. Pitääkö olla huolissaan, lähinnä mielenterveyden tilasta, kun ei anna emolle edes pientä joulukuusta, eikä löydy edes latvuksista ja muista romppeista viittä kuutiota polttopuita? Osoittanee minulta ilkeyttä ja sitä moneen kertaan mainostettua hulluutta, kun totean, että saituus ja jonkunlainen vihamielisyys on saanut tässä melkoisen huippulukeman.

Entäs sitten luola?

Ihan yleisellä tasolla, mihinkään liittymättä, voitaisi ehkä ajatella ja joku ehkä ajattelee ihan vakavissaan, että luolaan kuuluvien saalistajien ja ihmisvihaajien pitää pysytellä luolansa pimeydessä, eikä tehdä hyökkäyksiä ja öykkäröintejä viattomien kimppuun.

Täällä valoisassa, oikeassa, maailmassa on erilaiset säännöt, normit ja käytöstavat kuin ilmeisen pimeissä luolissa.

Täällä tiedetään, mikä on oikein ja mikä väärin.

Täällä kunnioitetaan toisia, ollaan rehellisiä, pidetään lupaukset, maksetaan velat ja hyväksytään edes vanhempiensa testamentti.

On karsaasti kuultu, miten neljän seinän sisällä, vain alistamiensa henkilöiden läsnä ollessa, voi suustaan sylkeä toinen toistaan hävyttömämpiä kommentteja. Ilmeisesti, kun kuulolla on jotain rotaareita, vapaamuuraajia, zonttiksia, lionsseja tai mitä parempaa väkeä nyt ovatkaan, puheet lienevät sen verran siistejä, että ovat vielä pitäneet 'porukoissaan'.

Nyt eräät olivat jopa laittaneet tuon epätyypillisen leijjonan julkisuuteen edustamaan lafkaansa.

Tämän torpan raati pitää melkoisen irvokkaana, että kahdella naamalla toimiva yksilö ilkeää esiintyä julkisesti hyväntekijänä, nöyränä köyhienauttajana. Täydellistä tekopyhyyttä, kuten kirkonpenkissä istumisen mainostaminen. On ilmeistä, että syntien tunnustamisen kohta meni ohi, eikä omatunto ole päässyt vieläkään kertomaan, miten pitäisi toimia.

Leijjonan emo ei ole saanut ikinä osakseen minkäänlaista hyväntekoa, ei arvostusta, ei kiitoksia, ei rahojaan, ei kunnioitusta, eikä palvelua. Ei edes sitä joulukuusta.

Kaikenlainen vapaaehtoistyö, hyväntekeväisyys ja toisten auttaminen on arvokasta.

On harmillista, että joskus porukoissa on mukana egoistisia, omaa kylkeään kiilloittavia mätämunia. Ennustan, että tuollaisesta tulee pitemmän päälle imagohaitta.

Meitähän on toki moneen junaan: jotkut harhautuvat väärille raiteille ja joillakin lienee korvien välissä kylmä asema, jonka ohi ei ole ollut minkäänlaista liikennettä vuosikymmeniin.

Törkeitä temppuja ja öykkäröintiä, osa 1

Tunnen ylipaineistettua raivoa. En mahdu enää omiin ajatuksiini. Siksi ne pitää päästää ulos, näppäimistön kautta kauas bittiavaruuteen, josta ne kenties löytävät oman paikkansa ja tulevat joidenkin ruuduilla nähdyiksi. Toivottavasti myös ymmärretyiksi. 

Kyse on kärsimyksestä, kiristämisestä ja halveksunnasta. Kyse on kiittämättömyydestä, alistamisenhalusta ja täydellisestä kunnioittamisen puuttumisesta.

Kerron tässä kirjoituksessa asioita niin kuin olen ne itse kokenut ja nähnyt, kuullut läsnä ollen tai äidin kertomana. Minulla on hänen lupansa kertoa myös hänen kokemuksistaan ja tuntemuksistaan.

Kuten on tiedettyä, isäni sairasti etenevää muistisairautta yli 5 vuotta ja siitä viimeiset 3 viikkoa

terveyskeskussairaalassa keuhkokuumetta. Tämän loppusuoran aikana olimme äidin kanssa hänen luonaan joka päivä tuntikausia viime hetkeen asti. Oli raskasta katsoa sitä kärsimystä, kun ei voinut mitenkään auttaa hänen olotilaansa. Oli helpottavaa, kun hän nukkui pois ja pääsi elämän kaarisillalta rauhansatamaan, jossa ei ole uskoakseni kipua, eikä pahuutta.

Isän kuoleman jälkeen olemme joutuneet olemaan mukana epämiellyttävissä kohtauksissa, kuulemaan törkeyksiä ja elämään pelossa. Tämä kaikki vastentahtoisesti ja ilman omaa syytämme.

                           Kohtaus kirkkoherranvirastossa

Kävin äidin ja veljen kanssa ostamassa isälle kauniin arkun, sovimme tarpeelliset asiat kirkkoherranvirastossa, tilasimme kukkaset ja kaikki meni rauhallisesti ja hartaudella. 

Varasin äidille ja itselleni keskusteluajan papin luo. 

Yhtä kuolinpesän jäsentä oli edellisiltana kielletty tulemasta paikalle. Se kuitenkin tuli seurakuntatalolle, kun odottelimme omaa vuoroamme.

Äiti sanoi:” Mene pois!”

Ei mennyt.

Se uhkasi ottaa asianajajan, jos ei saa osallistua isän hautajaisjärjestelyihin.

On oikeus osallistua, oli perustelu.

Lesken tahdon ja määräysten yli ei pääse oikeussössötyksiä apuna käyttäen. Pitäisi olla täysin itsestäänselvää!

Äiti sanoi tiukasti: ”Minä määrään nyt, mene pois”, mutta komennolla ei ollut tehoa.

Se sanoi:”Mitä niin salaista siellä puhutaan, etten voi olla kuuntelemassa?”

Sille ei sopinut ehdotus, että olisi varannut oman ajan ja mennyt yksin tai kaksin tämänhetkisen naisensa kanssa.

Se oli päättänyt kuunnella meidän puhumiset, mikä osoittaa täydellistä äidin tunteiden ja ajatusten halveksuntaa.

Kun muu ei auttanut, lähdimme äidin kanssa kotiin.

Se jäi pitämään palaveria papin kanssa ja sen kyllä huomasi puheesta.

Kun perunkirjoituksessa kysyin tästä asiasta, niin se sanoi, että pappi pyysi hänet mukaan tuohon palaveriin. On itsestäänselvää, ettei pappi voi pyytää ketä tahansa toisten itselleen varaamiin palavereihin. Miten noin tökerön valheen kehtaa edes sanoa?

Tuosta ”papin pyynnöstä” olisi kannattanut kertoa silloin, kun tuli öykkäröimään seurakuntatalolle, mutta silloin se aikoi hakea osallistumisoikeutta asianajajan avulla.

Tuo oli yksi äitiin kohdistuneista törkytempuista ja esimerkki todellisuudentajun puutteesta ja ylimielisyydestä.

                   Hautajaisia edeltävänä yönä tullut puhelu

Hautajaisia edeltävänä yönä äiti sai puhelun, jossa yksi kuolinpesän osakas tiedusteli perunkirjoituksesta tyyliin kuka, mitä, missä, milloin...

TÄH? Tuo ajoitus kertoo kaiken oleellisen soittajan henkisistä kyvyistä ja ajatusmaailmasta. Se ei pysty kontrolloimaan, mitä puhuu, kenelle puhuu ja ennen kaikkea, milloin puhuu.

Haloooo, hautajaisia edeltävänä yönä mielessä on vain omaisuus ja raha, että milloinkahan saa käydä putsaamassa kuolinpesän.

Tässä nähtiin, että perunkirjoitus oli tärkeämpi kuin isän viimeinen matka, hänen muistonsa ja elämäntyönsä kunnioittaminen.

Eräs saattovieras sanoi tuolle osakkaalle muistotilaisuuden tervehtimisjonossa: ”Sie rupesit jo perintöä jakamaan, vaikka isäsi ei ollut vielä edes haudassa” Jätti kättelemättä ja häntä seurannut puolisonsa sanoi: ”Ei tämä nouse miunkaan käsi”. Oli monia muitakin meidän rakkaita ystäviä, jotka jättivät kättelemättä ja se oli vahva tuen osoitus äitiä ja meitä muita kohtaan.

Tuossa samaisessa puhelussa äidille tuli myös määräys, että kuolinilmoitusta ei saa laittaa lehteen ennen kuin tämä yksi osakas on sen hyväksynyt.

Kun tyyppi on uskottavuudeltaan ja ominaisuuksiltaan täysi nolla, niin ei sellaisen komentelua ja kitinää tarvitse noteerata. Ensin pitäisi oppia käyttäytymään sivistyneesti ja pitämään toisia ihmisiä samanarvoisina ja laskeutua oman erinomaisuuden harhakuvitelmista vallitsevaan todellisuuteen.

Tuollaisen hyväksymisvaatimuksen seurauksena päätimme, että ilmoitus menee lehteen ilman ennakkosensuuria ja varmuudella ilman kenenkään nimiä, sillä nimivaatimus olisi nasahtanut heti, jos tehty ilmoitus olisi näytetty.

                                            Kuolinpesä

Kuolinhetkestä syntyi kuolinpesä, jonka osakkaat jakaantuivat kahteen leiriin jo vuosia sitten. Silloin nimittäin yksi ilmoitti ryhtyvänsä johtaamaan perhekunnan asioita muuttuneiden olosuhteiden vuoksi. Enemmistö vastusti henkilöä. Siitä alkoi taistelu enemmistöä, * meitä*, vastaan ja törkytemput, joille ei näy loppua.

Kukaan meistä ei ole tehnyt mitään väärää, moitittavaa, eikä pahaa ja sen tietävät kaikki sukulaiset ja laaja joukko ystäviä ympäri Suomea ja ulkomaita.

Meidän nujertamiseksi se yksi on pyytänyt apuun poliiseja, asianajajia ja monia virkahenkilöitä ja instansseja. Valheiden määrä ja laatu kuvottavat. Sillä paskan määrällä, jonka olemme saaneet niskaamme, lannoittaisi ainakin yhden kylän pellot.

Minä en ole muuttunut hirviöksi, en tullut hulluksi, en pidä äitiä vankilassa, enkä ole tuhlannut hänen rahojaan. Kannattaisi muistaa, että minä en ole alistettavissa, vaan tarjoan edelleenkin vastalahjaksi häpeänkokemuksia, jos sitä edes yrittää.

Kannattaisi hankkia omaa elämää ja pysyä siinä, eikä yhtenään sotkeentua äidin asioihin ja elämään. Hänen naamalleen räkimisen pitää loppua heti, perkele!

                                       Perunkirjoitus

Heinäkuun loppupuolella oli perunkirjoitus. Lakimiehiä oli paikalla kaksi, koska yksi osakas toi mukanaan oman lakimiehensä.

Kaikki asiat käytiin rauhallisesti ja yksimielisesti läpi. Kaikille jäi hyvä mieli, että päästiin sovintoon ja unohdettiin menneet.

Vitsi, vitsi, vitsi. Uskoiko joku todeksi? Ei tietenkään, koska kaikki lähimmät kaverit tietävät riidoistamme ja vähän vähemmän tutut kenties naurahtelevat, että hupsista keikkaa...kiva.

Kun hain testamentin pankista, näytin sitä perunkirjoituksen toimittavalle lakimiehelle. Hän sanoi, että tämähän on täysin yksiselitteinen. Vastasin, että niin on, mutta yksi osakas pyyhkii sillä persettään. Hän sanoi epäillen, etteikö joku muka kunnioittaisi tätä testamenttia. Sanoin, että huomenna tulet sen näkemään.

....revittely ja haukkuminen jatkuu ...mitään muutahan en kuulemma osaa tehdäkään 😦